Haritus 16

Skotlantiin

Viime viikonloppuna suunnittelin saunan, joka syntyy Skotlantiin, jos ja kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa (kyllä se sinne tulee). Milloin tämä asento tapahtuu, on vielä heiman auki. Ehkä jo lokakuussa... ei osaa sanoa.

Tässä muutama kuva - kaikki kommentit otetaan riemulla vastaan. Oli kyllä mukava pyöritellä 3D:tä. Ja kyllä siinä Kytösen saunan kaikuja on, vai mitä? Rakenneselostus: hirsiseinät (http://www.loghomescotland.co.uk/), katto kivilaattoja, lautteet tulevat siitä puusta mitä saadaan. kiuas on suunniteltus olevan Veto (http://www.vetokiuas.fi/puukiukaat/). Perustus olisi tarkoitus tehdä ruuvipaalulla (http://www.paaluperustajat.fi/) ja lattia 18 mm vesivaneria.

Semmoinen teos. Katsotaan mitä paikallinen arkkitehti sanoo :) Vien hänelle lainaan saunan suunnittelusta kertovan kirjan - josko vaikka yhteinen kieli löytyisi?

Mutta nyt torstaina 24.3. KLM kuljettaa klo 18:05 alkaen meidät Amsterdamin kautta Glasgow:hun, taksilla kentältä EasyJet -lentoyhtiön halpahotelliin yöksi - ei ole huonessa ikkunaa - ja aamulla Glasgow:n bussiasemalta paikallisella bussilla kohti Skyetä. Raportti reissun tapahtumista myöhemmin.

Haritus15

Internet palveluissa on voimaa

Lomapaikallemme Savoon löytyi ostaja ja nopeus millä tämä tapahtui oli uskomatonta. Itse olin henkisesti valmistautunut yli vuoden mittaiseen projektiin, mutta tämä tapahtui vähän yli kahdessa päivässä. Jätimme ilmoituksen 6.3. illalla oikotie.fi palveluun ja tiistaina 8.3. aamulla otin sen pois näkyvistä. Oheinen tilasto kertoo kaiken.

Jo saman illan aikana myynti-ilmoitusta oli käyty katsomassa yli 200 kertaa ja kokonaiskatsomisia oli 357. Kolme henkilö kiinnostui näkemästään niin paljon, että otti minuun yhteyttä, sähköpostilla ja soittamalla, noin 1,5 % katsojista, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena - vai miten? Yritin katsoa aiheesta jotain tutkimusta, mutta en helpolla löytänyt - kukahan olisi tutkinut aihetta?

Mutta tämä kaikki osoitti netin voiman. Mitä erikoisempi tuote on, sitä todennäköisemmin sen saa myytyä ainoastaan netin kautta - näin väitän. Yritin selvittää myös kiinteistövälittäjiä, mutta en oikein löytänyt ketään kuka olisi tästä voinut ottaa kannattavasti myyntiprojektin (riittävä palkkio käytettyyn aikaa ja matkustamiseen). Kenellä kiinteistövälittäjällä olisi ollut esim. oma vene?

Varmasti hintakin oli kohdallaan ja ehkä niillä minun nettisivuilla oli jokin vaikutus, näin uskon. Yleisesti myytävien kiinteistöjen nettisivut ovat kiireessä tehtyjä ja suppeita - kohtuullisen pienellä vaivalla saataisiin paljon hienompaa - jos vain myyjät ymmärtäisivät vaatia tätä. Nyt tekninen toteutus on tehty jonkun sisällönhallintajärjestelmän päälle ja kaikki sivut ovat ulkonäöltään ja rakenteeltaan samanlaisia - koska sisällön ja sivun tuottaa asiakas järjestelmän ehdoilla.

Itse tein teknisen toteutuksen valmiin Bootstrap templaten päälle ja lisäsin siihen JavaScript kirjaston, joka toteutti kuvakarusellin. Nyt tämän muokkaamiseen toiseen kohteeseen menisi ehkä pari tuntia. Suurin aika meni kuvamateriaalin keräämiseen, muokkaamiseen sellaiseen muotoon, että se oli mahdollisimman nopea latautumaan heikonkin mobiililiittymän yli. Ehkä tähän käytin pari päivää aikaa, kylläkin pätkissä.

Nyt sitten on edessä se luopumisen tuska, josta vaimoni Leena kirjoittaa blogissaan. 17 vuotta oli kuitenkin pitkä aika... ja toisaalta se oli ällistyttävän lyhyt.

Suunnittele vuohelle lypsysuoja

Tyttäreni Hanna on hankkimassa vuohia Skotlantiin Skyen saarelle - Hannan blogi tässä: http://kaukanakotonaskotlannissa.blogspot.fi/

Minussa on hieman arkkitehdin vikaa ja koska olen suunnitellut mm. työkseni 3D järjestelmillä kokonaisia sellu- ja paperitehtaita niin kai sitä nyt yhden rakennuksen vuohille osaa suunnitella. Elämä on opettanut, että kannattaa aina katsoa mitä on jo tehty. Minulla on käytössä Googlen tekemä 3D ohjelmisto Sketchup, joka on todella mukava käyttää. Ei ole turhaan Googlella viksua porukkaa ja kaikki maailman rahat. Sketchup sisältää kaikenlaista valmista ja myös linkin kirjastoon, josta löytyy eri ihmisten tekemiä malleja, joita he haluavat jakaa. Tein pohjan, kävin hakemassa perusrungon, syöttöastian ja pari vuohen 3D mallia. Muokkasin väliseinät ja hieman materiaaleja ja vola -tässä tulos.

Aikaa tähän taisi mennä noin 4 tuntia - tein siinä alussa kaikenlaisia kokeiluja :) Kyllä siinä vuohen olisi mukava majoittua ja käydä lypsyllä. Juustoa Hannalla olisi tarkoitus tehdä maidosta.

Eikä tämä tähän lopu - ensi viikonlopuna aion suunnitella saunan Skotlantiin - yhden olen jo suunnitellut ja se on myös toteutettu.

Arkkitehtuuri - ah, se on niin mukava keskustelunaihe, kaikilta varmasti löytyy mielipiteitä, vai mitä?

Viikon ihmettely

Kyllä vain se on tämä internet ja sosiaalinen media. Olen tietyllä pienellä osalla alan ihminen, mutta kaikki tämä mitä tapahtuu netissä ja sen avulla, on ollut todella ällistyttävää. Vaikka olin käyttämässä tietoverkkoja jo 80 -luvulla, niin uskallan väittää, että kukaan meistä ei olisi pystynyt ennustamaan kaikkea tätä mitä nyt vuonna 2016 teemme kaikki ihan ilman ihmettelyä netin avulla. Yksi syy on kehittäjien lukumäärän valtava määrä ja teknologian kypsyminen niin, että melkein kuka tahaansa voi olla sisällöntuottaja ja -käyttäjä. Muistan hyvin olleeni jossakin 2000 -luvun alun Nokian tilaisuudessa, jossa puhuttiin mobiili-internetistä. Viisaat olivat edellä aikaansa, mutta sitten tapahtui sellaista mitä viisaatkaan eivät osanneet ennustaa... loppu onkin historiaa tai menee politiikan puolelle :)

Haritus 14

Kalasta ja kalastuksesta

Olen äidin puolelta Laatokan ammattikalastajia ja ylpeä juuristani. Olen aina tuntenut vetoa kalastukseen, sekä tapahtumana, että ruokana. Kesällä renkinä Kytösessä 60 - 70 -luvuilla välillä tuntui kylläkin, että kylkeen kasvaa evät kun syötiin kalaa aina ja joka päivä.

Olin viikolla 8 pienellä Savon retkellä Kuopiossa, Suvasvedellä ja viikonloppuna siskoni Marja-Liisan 50 -vuotispäivillä (Kiitos vielä kerran, savusauna oli vanhalle miehelle erittäin mukava kokemus). Mutta nyt retkelle... Keskiviikkona Kuopioon Valtosen perheen luokse, illalla madekeittoa. Maukasta ... suosittelen jos joskus pääsette maistamaan. Tuula oli keittänyt keiton nahkan kanssa, sitten nostanut palat pois, poistanut nahkan ja ruodot - loppu olikin maiskuttelua.
Tortaina ajoimme Sepon kanssa osin jäätietä pitikin Suvasvedellä - kyllä, jäätä vielä reilusti järvessä. Katsoimme kolme verkkoa, yksi oli lähellä mökkiä, kaksi Paimensaaren toisella puolella laivareitin varressa. Saalis: 4 madetta 4 haukea ja noin 2000 kg raitista ilmaa. Kuvat kertovat kaiken.

Liikkumisen kannalta keli oli hieman raskas, vettä/sohjoa jäällä yli 10 cm ja päällä saman verran lunta. Mutta hieno reissu.
Perjantaina kävimme Sepon kanssa syömässä Muikkuravintola Sammossa paistetut muikut. Katso tätä kulttuuripaikkaa: http://www.ravintolamaailma.fi/ravintolat/sampo-kuopio

Kuinka teet kalakukon sähköuunissa

Minulla on ollut ilo ja kunnia opetella kalakukon teko Anja Laaksokiven ohjauksessa. Tässä minun tekemä ohje Anjan avustuksella. Saa käyttää - tulos testattu useamman kerran ja toimii.

Kun puhutaan kalakukosta, monelle tulee mielikuva Savolaisesta emännästä, joka pyöräyttää pirtinpöydällä nätin ruiskuorisen nyttösen ja paistaa sen metrisillä koivuhaloilla lämmitetyssä uunissa. Näin sen ei tarvitse olla, vaan nykyaikana monella kesämökiläisellä on käytössä sähköhella, jolla syntyy pienistä, ongituista ahvenista mitä mainioin kalaruoka, jota kukoksi voidaan hyvin kutsua.

Seuraava ohje on varkautelaisen Anja Laaksokiven luoma ja monesti testattu, kirjoittajankin toimesta. Seuraavista aineista syntyy kaksi kukkoa, jotka mahtuvat tavalliseen uuniin yhdelle pellille.

Ainekset:
•    2 kananmunaa
•    1,2 l rasvatonta maitoa
•    leivinjauhetta 1 reilu teelusikka
•    suolaa 2 reilua teelusikallista
•    2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
•    1,5 kg ruisjauhoja, mielellään Pouta nimistä
•    rasvaa, käytin 2dl rypsiöljyä ja 0,5 dl juoksevaa Flora kasvisrasvaa
•    Kalaa, ahvenia [suomustettuja ja ei eviä] reilu 50 kpl – muikkuja enemmän
•    Sianlihaa, hieman sitä rasvaisempaa kohtaa
•    Hieman margariinia voiteluun
•    Voipaperia ja alumiinipaperia (Eskimo)
•    Sanomalehtiä (Savon Sanomat paras)

Kananmunat, maito, leivinjauhe, suola ja rasva pannaan yksitellen tukevaan kulhoon ja alustetaan taikina käsin vähitellen lisäten jauhoja – vehnäjauhot ensin, sen jälkeen ruisjauhoja. Kun taikina on sopivaa jämäkkää ja irtoaa hyvin kädestä, taikina jaetaan kahteen osaan. Taikina kaulitaan mahdollisimman hyvin noin 1 cm paksuksi levyksi. Mielellään levy saa olla reunoilta hieman ohuempi. Levyn keskelle asetetaan ensimmäinen kerro kaloja – tässä tapaksessa ahvenia. Huomioi, että kalat kannattaa panna pyrstö kohti kukon keskustaa, muuten pyrstöt voivat puhkoa kukon kuoren. Ensimmäisen kerroksen jälkeen laitetaan suolaa kalojen päälle reilu ripaus. Uusi kerro kaloja ja taas hieman suolaa. Lopuksi kalat peitetään sianlihapaloilla. Huomioitavaa on, että jos kaloina on muikkuja, ne painuvat enemmän kasaan kuin ahvenet.

Kuvassa oleva taikinalevyn alaosa käännetään lihojen päälle, sen jälkeen yläpuoli. Viimeiseksi nostetaan molemmat päädyt ylös ja tilkitään kukko veteen kastetulla veitsellä siloitellen.

Vuorossa on kriittinen vaihe; kukko pitää saada siirrettyä ehjänä pellille – tässä kannattaa olla varovainen ettei pohja repeä ja jopa irtoa kokonaan. Hyvää lastaa voi käyttää apuna, mutta jos taikina on onnistunut, siirto kyllä onnistuu. Pellille kannattaa levittää hieman ruisjauhoja pohjalle jotta pohja ei tartu siihen kiinni paiston aikana.
Kun kukko on pellillä sitä vielä tasoitataan ja pinta puhkotaan haarukalla sopivasti reijille, jotta ylimääräinen höyry pääsee poistumaan. Päälle levitetään vielä hieman ruisjauhoja.

Kun yksi tuote on pellillä, voidaan tehdä toinen uunin lämpenemistä odotellessa. Alkulämpötila uunilla on 240 ’C. Tässä veljekset uuniin menossa.

Kukkoja pidetään uunissa ylimmällä mahdollisella tasolla yksi tunti. Sen jälkeen ne otetaan uunista pois, nostetaan voipaperille ja voidellaan – normaali margariini käy.

Voipaperin lisäksi kukko kääritään alumiinipaperiin (tuotenimi Eskimo), jossa alumiinipinnan lisäksi paperi. Tämän jälkeen kukko uuniin 200 ’C ylimmälle tasolle yhdeksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotetaan 150 ’C ja kukko lasketaan keskitasolle uuniin, pidetään kolme tuntia näin. Lopuksi lämpötila pudotetaan 100 ’C asteeseen ja pitoaika 6,5 tuntia – tasona matalin uunista löytyvä.

Tämän jälkeen uuni pannaan kokonaan kiinni ja kukko otetaan uunista pois. Kukko kääritään paksusti sanomalehtipaperiin ja pannaan 6 tunniksi jälkilämpöön.

Uuniin menossa kolmatta kertaa.

Kyllä – kuullostaa vaikealta ja pitkäkestoiselta operaatiolta, kokoisvalmistusaika on noin 19 tuntia – mutta ei se ihan sitä ole. Alussa on jonkin verran tekemistä, mutta loppu hoituu muiden askareiden ohella kunhan muistaa katsoa kelloa. Ja mikä parasta – lopputulos korvaa vaivan moninkertaisesti. Tässä pari kuvaa valmiista tuotteesta. Eikä aina tarvitse olla niin kiireistä tuo ruuanlaitto... vai mitä?

Viikon ihmettely: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä

Voi miten vähän me arvostamme suomalaista tuoretta kalaruokaa! Ajatelkaa; vapaana elänyttä kalaa, joka uinut puhtaassa, suolattomassa vedessä. Jos muu Eurooppa tietäisi tästä, niin loppuisi meiltä lama ja kituminen. Tänään 3.3.2016 oli Hellsingin Sanomissa otsikko: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä – sätkivät kalat ahdistavat. Kala sätki Hakaniemen hallin tiskissä, asiakas teki valituksen. http://www.hs.fi/kaupunki/a1456973427936?ref=a-luet-

Mihin tämä maa on oikein menossa? Kala ei voi koskaan olla liian tuoretta (alle tunti pannulle on hyvä).