Haritus 14

Kalasta ja kalastuksesta

Olen äidin puolelta Laatokan ammattikalastajia ja ylpeä juuristani. Olen aina tuntenut vetoa kalastukseen, sekä tapahtumana, että ruokana. Kesällä renkinä Kytösessä 60 - 70 -luvuilla välillä tuntui kylläkin, että kylkeen kasvaa evät kun syötiin kalaa aina ja joka päivä.

Olin viikolla 8 pienellä Savon retkellä Kuopiossa, Suvasvedellä ja viikonloppuna siskoni Marja-Liisan 50 -vuotispäivillä (Kiitos vielä kerran, savusauna oli vanhalle miehelle erittäin mukava kokemus). Mutta nyt retkelle... Keskiviikkona Kuopioon Valtosen perheen luokse, illalla madekeittoa. Maukasta ... suosittelen jos joskus pääsette maistamaan. Tuula oli keittänyt keiton nahkan kanssa, sitten nostanut palat pois, poistanut nahkan ja ruodot - loppu olikin maiskuttelua.
Tortaina ajoimme Sepon kanssa osin jäätietä pitikin Suvasvedellä - kyllä, jäätä vielä reilusti järvessä. Katsoimme kolme verkkoa, yksi oli lähellä mökkiä, kaksi Paimensaaren toisella puolella laivareitin varressa. Saalis: 4 madetta 4 haukea ja noin 2000 kg raitista ilmaa. Kuvat kertovat kaiken.

Liikkumisen kannalta keli oli hieman raskas, vettä/sohjoa jäällä yli 10 cm ja päällä saman verran lunta. Mutta hieno reissu.
Perjantaina kävimme Sepon kanssa syömässä Muikkuravintola Sammossa paistetut muikut. Katso tätä kulttuuripaikkaa: http://www.ravintolamaailma.fi/ravintolat/sampo-kuopio

Kuinka teet kalakukon sähköuunissa

Minulla on ollut ilo ja kunnia opetella kalakukon teko Anja Laaksokiven ohjauksessa. Tässä minun tekemä ohje Anjan avustuksella. Saa käyttää - tulos testattu useamman kerran ja toimii.

Kun puhutaan kalakukosta, monelle tulee mielikuva Savolaisesta emännästä, joka pyöräyttää pirtinpöydällä nätin ruiskuorisen nyttösen ja paistaa sen metrisillä koivuhaloilla lämmitetyssä uunissa. Näin sen ei tarvitse olla, vaan nykyaikana monella kesämökiläisellä on käytössä sähköhella, jolla syntyy pienistä, ongituista ahvenista mitä mainioin kalaruoka, jota kukoksi voidaan hyvin kutsua.

Seuraava ohje on varkautelaisen Anja Laaksokiven luoma ja monesti testattu, kirjoittajankin toimesta. Seuraavista aineista syntyy kaksi kukkoa, jotka mahtuvat tavalliseen uuniin yhdelle pellille.

Ainekset:
•    2 kananmunaa
•    1,2 l rasvatonta maitoa
•    leivinjauhetta 1 reilu teelusikka
•    suolaa 2 reilua teelusikallista
•    2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
•    1,5 kg ruisjauhoja, mielellään Pouta nimistä
•    rasvaa, käytin 2dl rypsiöljyä ja 0,5 dl juoksevaa Flora kasvisrasvaa
•    Kalaa, ahvenia [suomustettuja ja ei eviä] reilu 50 kpl – muikkuja enemmän
•    Sianlihaa, hieman sitä rasvaisempaa kohtaa
•    Hieman margariinia voiteluun
•    Voipaperia ja alumiinipaperia (Eskimo)
•    Sanomalehtiä (Savon Sanomat paras)

Kananmunat, maito, leivinjauhe, suola ja rasva pannaan yksitellen tukevaan kulhoon ja alustetaan taikina käsin vähitellen lisäten jauhoja – vehnäjauhot ensin, sen jälkeen ruisjauhoja. Kun taikina on sopivaa jämäkkää ja irtoaa hyvin kädestä, taikina jaetaan kahteen osaan. Taikina kaulitaan mahdollisimman hyvin noin 1 cm paksuksi levyksi. Mielellään levy saa olla reunoilta hieman ohuempi. Levyn keskelle asetetaan ensimmäinen kerro kaloja – tässä tapaksessa ahvenia. Huomioi, että kalat kannattaa panna pyrstö kohti kukon keskustaa, muuten pyrstöt voivat puhkoa kukon kuoren. Ensimmäisen kerroksen jälkeen laitetaan suolaa kalojen päälle reilu ripaus. Uusi kerro kaloja ja taas hieman suolaa. Lopuksi kalat peitetään sianlihapaloilla. Huomioitavaa on, että jos kaloina on muikkuja, ne painuvat enemmän kasaan kuin ahvenet.

Kuvassa oleva taikinalevyn alaosa käännetään lihojen päälle, sen jälkeen yläpuoli. Viimeiseksi nostetaan molemmat päädyt ylös ja tilkitään kukko veteen kastetulla veitsellä siloitellen.

Vuorossa on kriittinen vaihe; kukko pitää saada siirrettyä ehjänä pellille – tässä kannattaa olla varovainen ettei pohja repeä ja jopa irtoa kokonaan. Hyvää lastaa voi käyttää apuna, mutta jos taikina on onnistunut, siirto kyllä onnistuu. Pellille kannattaa levittää hieman ruisjauhoja pohjalle jotta pohja ei tartu siihen kiinni paiston aikana.
Kun kukko on pellillä sitä vielä tasoitataan ja pinta puhkotaan haarukalla sopivasti reijille, jotta ylimääräinen höyry pääsee poistumaan. Päälle levitetään vielä hieman ruisjauhoja.

Kun yksi tuote on pellillä, voidaan tehdä toinen uunin lämpenemistä odotellessa. Alkulämpötila uunilla on 240 ’C. Tässä veljekset uuniin menossa.

Kukkoja pidetään uunissa ylimmällä mahdollisella tasolla yksi tunti. Sen jälkeen ne otetaan uunista pois, nostetaan voipaperille ja voidellaan – normaali margariini käy.

Voipaperin lisäksi kukko kääritään alumiinipaperiin (tuotenimi Eskimo), jossa alumiinipinnan lisäksi paperi. Tämän jälkeen kukko uuniin 200 ’C ylimmälle tasolle yhdeksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotetaan 150 ’C ja kukko lasketaan keskitasolle uuniin, pidetään kolme tuntia näin. Lopuksi lämpötila pudotetaan 100 ’C asteeseen ja pitoaika 6,5 tuntia – tasona matalin uunista löytyvä.

Tämän jälkeen uuni pannaan kokonaan kiinni ja kukko otetaan uunista pois. Kukko kääritään paksusti sanomalehtipaperiin ja pannaan 6 tunniksi jälkilämpöön.

Uuniin menossa kolmatta kertaa.

Kyllä – kuullostaa vaikealta ja pitkäkestoiselta operaatiolta, kokoisvalmistusaika on noin 19 tuntia – mutta ei se ihan sitä ole. Alussa on jonkin verran tekemistä, mutta loppu hoituu muiden askareiden ohella kunhan muistaa katsoa kelloa. Ja mikä parasta – lopputulos korvaa vaivan moninkertaisesti. Tässä pari kuvaa valmiista tuotteesta. Eikä aina tarvitse olla niin kiireistä tuo ruuanlaitto... vai mitä?

Viikon ihmettely: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä

Voi miten vähän me arvostamme suomalaista tuoretta kalaruokaa! Ajatelkaa; vapaana elänyttä kalaa, joka uinut puhtaassa, suolattomassa vedessä. Jos muu Eurooppa tietäisi tästä, niin loppuisi meiltä lama ja kituminen. Tänään 3.3.2016 oli Hellsingin Sanomissa otsikko: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä – sätkivät kalat ahdistavat. Kala sätki Hakaniemen hallin tiskissä, asiakas teki valituksen. http://www.hs.fi/kaupunki/a1456973427936?ref=a-luet-

Mihin tämä maa on oikein menossa? Kala ei voi koskaan olla liian tuoretta (alle tunti pannulle on hyvä).

Haritus 13

Tämä blogikirjoitus on omistettu Kytösen saarelle Savossa

Mikä ja missä on Kytönen? Kytönen on saari, joka sijaitsee Kuopion kaupungissa, kylläkin ihan kaupungin etäisimmässä kulmassa Suvasvedellä. Kokoa saarella on noin 72 hehtaaria, joten ei ihan pikkusaari. Me omistamme saaresta vain noin 2 hehtaaria ja pari luotoa. Ennen paikka kuului Vehmersalmeen. Täältä pääset katsomaan Googlen karttaa.

Niinkuin kartasta näkee, vettä ja saarta löytyy paljon. Maisemat ovat kallioista saaristoa, paikoin vettä on yli 30 metriä ja sitten keskellä selkää 0,5 metriä, eli tiedä mistä kuljet lienee oikea ilmaisu.

Haluatko itsellesi lomapaikan?

Elämä menee ja nyt olisi aika aloittaa projekti, jonka lopputulemana on meidän Savon saaripaikan siirtyminen seuraavalle omistajalle. Ostimme Kytösen syksyllä 1998 enoni leskeltä Eevalta ja olemme nauttineet paikasta kaikkina vuodenaikoina. Vuoden 2006 keväällä asuimme jopa 1/2 vuotta saaressa, menimme jäätä pitkin saareen, kalastimme ja katsoimme kevään tulemisen. Oli huikeaa olla 21 päivää jäiden saartamana niin, että emme päässeet niillä kulkemaan ja toisaalta veneellä ei vielä päässyt. Laitampa tähän muutaman videon niin pääsette tunnelmaan :)

Olen tehnyt pienen teknisen kokelun käyttämällä Boostrap (http://getbootstrap.com/) JavaScript kirjastoa ja Galleria (http://galleria.io) käyttäen. Kohtuullisen pienellä vaivalla saa näyttävän verkkosivuston aikaan, vai mitä: http://users.metropolia.fi/~harria/BTest/Kytonen/. Käykääpä katsomassa :)

Miten Suomessa saa myytyä kaukana saaressa olevan asutustilan? Saa nähdä, ainakaan se ei tule olemaan helppoa. Mielenkiintoista on nähdä auttaako sosiaalinen media myynnissä. Ainakaan perinteinen kiinteistövälitys ei tule tässä tapauksessa toimimaan, se on jo nyt varmaa. Eli sanaa tästä hyvin erikoisesta lomapaikasta saa vapaasti levittää.

Ehkä tähän muutaman kuvan vuosien varrelta voisi lisätä - tiettyä haikeutta on ilmassa, se pitää kyllä myöntää, mutta toisaalta pitää aina ajatella, että mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi jos tätä seikkailua emme olisi päässeet nauttimaan? Elämä olisi varmasti ollut köyhempi, nyt se ollut hyvin rikas (ja en tarkoita rahaa...).

Ja lopuksi: kirjoitan kyllä miten tämä projekti etenee, aika-arvio tälle on noin 1,5 vuotta - toivottavasti olen väärässä.

Haritus 12

Avaruuden rajalle ja takaisin kaksi kertaa samalla laitteella

Olen tässä odotellut, että Suomen lehdistö olisi kirjoittanut jotakin Blue Origin’s New Shepard aluksen viime vuoden lopun (23.11.2015) ensilennosta ja tammikuussa 22.1.2016 tehdystä toisesta lennosta. Mutta en ole huomannut mitään uutista. Miksi? Kysymyksessä on todellinen historiallinen tapahtuma, joka olisi ihan aiheellista nostaa esille. Minulle tämä on ollut suuri ilo seurata.

Ilmailun ja avaruusteknologian alueella on ollut kovin hiljaista sitten 70 -luvun ja 80- 90 luvun sukkulaohjelman. Mitään uutta ei ole tehty tai keksitty pitkään aikaan, viimeinen sukkulalentokin oli vuonna 2011 ja sen jälkeen on lennetty kertakäyttöraketeilla, jotka eivät kyllä ole taloudellisesti & ympäristön kannalta ollenkaan viksuja.

Mutta nyt sitten yksityinen yritys teki sen mitä valtioiden olisi pitänyt tehdä. Yrityksen kotisivu löytyy täältä: https://www.blueorigin.com/technology. Työpaikkojakin näyttäisi olevan hyvin tarjolla - jos olisin nuorempi niin hakisin :).  Yrityksen taustalla on Amazon.com verkkokaupan perustaja Jeff Bezos. Niin muuttuu maailma - ehkä näämme avaruusteknologian huiman kasvun ihan kohta. Tämä nostaisi talouden taas lentoon.

Toivon, että katsotte allaolevat lyhyet videot - ja äänet täysille :).

1. laukaisu, 23.11.2015

Ja hieman tekijöiden reaktioita, ehkä meidän tästäkin pitäisi jotain oppia?

2. laukaisu 22.1.2016

Eli kaiken tuon takana on tekniikan hurja kehitys, sekä laite- ja ohjelmistopuolella. Nyt pystytään laskemaan liikkuvan kappaleen sijainti todella tarkasti ja säätämään eri asioita etäyhteyden yli todella nopeasti ja luotettavasti. Kuka sanoo, että itseohjautuvat autot eivät tule? Kysymys kuuluukin mitä tapahtuu tämän jälkeen? Tämä tulee olemaan jotain ihan muuta kuin 1969 ensimmäisen vaiheen teknologinen pyrähdys, jonka tuloksia olemme tässä nauttineet - näin uskon.

Haritus 11

Talvi syö miestä ja kenkiä

Takana kolmen viikon pakkasjakso ja opetuksen käyntiin puskeminen. Kyllä Suomen talvi tuntuu, samoin opetuksen aloitus. Mutta kun nyt kestäisi nämä talvikengät edes! Siis mitä ihmettä? Minulla on suomalaiset Sievin jalkineen talvikengät http://www.sievi.com/fi, joiden pitäisi olla laatua jos mitä - suomalaisen standardin mukaan. Mutta katsokaa allaolevat kuvat.

Oikean jalan kenkän kantapäähän on muodostunut melkoinen rotankolo, vasen on hieman "parempi", mutta siinäkin on jo Talvivaaran kaivoksen alku. Huomasin tämän vasta viime viikolla ja en osaa sanoa kuinka kauan toukka on tätä kalunnut. Ehkä Suomen luonnossa on uusi eläinlaji, joka syö kenkiä?

Kengät ovat melko tarkkaan 3 vuotta vanhat ja siis käytetty vain talviaikaan ja näillä ei ole kävelty hapossa, eikä missään tehdasalueella.

Sievin sivuston mukaan kengät näyttäisivät olevan Miikka talvikengät ja niissä on "Joustava ja pakkasessakin hyvin pitävä FlexStep® -pohja." Yritin selvittää mitä tuo materiaali voisi olla ja on muutama eri vaihtoehto: Styreenibutadieenikumi (SBR), Butadieenikumi (BR) tai noiden ja muiden seosaineiden sekoitus. Lähetin juuri Sieville kuluttajapalautteen, katsotaan mitä vastaavat ja miten heidän kuluttajatoimintayksikkö toimii. Kerron tästä myöhemmin lisää. Olen niin "laiska" ostamaan kenkiä ja vaatteita, että en minä näistä luovu - yritän varmasti korjata reikiä jollakin täyteaineella, pitäisi vaan tietää mikä täyteaine tuossa kestää, eikä ala syödä loppuakin kengästä. On minulla Nokian kunnon pilkkikengät varalla, niitä ei syö edes ahven :)

Päivitys blogiin: Sievi vastasi:
"

Pohjamateriaalinamme on yleisestikin kenkäteollisuudessa käytetty polyuretaani-massa. Tämä käytössämme oleva massa on täysin Sieville kehitetty ja siinä on Sievin patentoima Flex step-ominaisuus, jonka avulla jalat jaksavat paremmin koko pitkän päivän. 

 

Jalkineet voidaan pohjata uudelleen täällä tehtaalla, mikäli nahat ovat niin hyvässä kunnossa, että ne pohjauksen kestävät. Tällöin pohjaaminen kustantaa 63,20€, sisältäen materiaalit, työt, arvonlisäverot sekä takaisin lähettämisen kustannukset. Mikäli uudelleen pohjaus Teitä kiinnostaa, niin jalkineet voi lähettää alla olevaan osoitteeseen. Mukaan saatteeksi kopio tästä sähköpostikeskustelusta, sekä tarkasti omat osoitetietonne. Jalkineiden palauduttua tänne, voisin vielä ensin arvioida, mikä vaurion on aiheuttanut ja sen, onko kyseessä mahdollisesti vielä takuuseen menevä vika."

 

En voi nyt lähettää kenkiä korjaukseen kun on tämä talvi päällä. Mutta ehkä ihan mielenkiinnosta katson mihin tämä projekti vie. Itseasiassa kengät pahenevat, nyt ne vuotavat jo etuosasta = varpaat märkänä kun nyt on leutoa ja sataa vettä. Mutta pidän linjani - yhdet kengät riittää :)

Oliiviöljystä

Mitä kuuluu oliiviöljyllemme? Osa öljystä on jo myyty, vaikka Vantaan Metropolia AMK:n Bioanalyytikan tutkinto-ohjelman opiskelijat eivät ole vielä ehtineet sitä analysoida, mutta tulossa on, uskoisin, että seuraavassa blogissa numeroita ja faktaa. Laitan tähän mukavan kuvan öljymme "tölkityksestä", se tehtiin naapurin autotallissa oheisella metodilla - eli kaikki on todellakin käsityönä tehtyä :)

Öljy kannatta säilyttää lämpimässä ja juurikin peltikanisterissa. Auringonvalo ja korkea lämpötila ei ole hyvä oliiviöljylle.

Viikon Ihmettelyt

Mihin aika oikein menee? Arki syö sitä, rutiinit toimivat apujoukkona. Kevättalvi on siitä mukavaa aikaa, että tällöin aloitan miettimään tulevaa kesää ja mitä kaikkea silloin tehdään - suunnittelu on yksi mukava vaihe tekemisessä. Nyt pyöritetään tätä arkea ja annetaan ajan kulua, ihan kohta alkaa hurja kiihdytys kesään. Vain muutama kuukausi ja menoa riittää, tämä on varmaan hyvin yleistä tundra-alueella asuvilla - pidetään jonkunlaista talviunta/horrosta. Tiede -lehti on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin, miksi talviuni sopii vain tietyille eläimille (ihminen on eläin). Yritän kirjoittaa blogeja, vaikka nytkin teen tätä hieman myöhässä ja pimenevässä sunnuntai-illassa. Joku horrostus kai tässä on menossa?

Mutta kyllä tämä tästä, kuva lähteestä - http://ninni.sarjakuvablogit.com/files/2012/01/jedi_01.jpg

 Lisää löytyy sivulta: http://ninni.sarjakuvablogit.com/tag/talviuni/

Haritus 10

Vuoden 2016 seikkailut alkavat

Joulun nautimme vaimoni Leenan kanssa jo perinteiseen tapaan Sisiliassa (saunaa, pastaa, hedelmiä ja maisemia). Kansakoulun maantiedossa Sisilia kerrottiin kuivana, karuna paikkana, jossa mafia hallitsee. Näin ei todellakaan ole ainakaan lämpötilan kanssa, ohessa toteutuneet asteet joulukuulta 2015 kylässämme (lähde accuweather). Ei hellettä, mutta mukava lämpö, melkein Suomen suvi.

Milenkiintoista oli myös se, että pakolaisia ei juurikaan näkynyt - se mikä on mafian vaikutus tähän asiaan onkin sitten ihan toinen juttu. Itse epäilen (ei mitään todisteaineistoa), että mafia nimenomaan ajaa ja kontrolloi näitä pakolaisvirtoja, omaksi edukseen tietysti.
Mutta keli on mukava saunoa ja olla ulkona.

Myös oliiviöljymme 1. osa on nyt sitten Suomessa ja 10 litraa matkalla Skotlantiin. Myynti alkaa kun öljyyn on tehty analyysi Metropolian bioanalytiikan tutkinto-ohjelmassa - palaan tähän kun saan kunnon numeroita.

Opetus alkaa

Olin päällikköhommissa vuodesta 2009 keväästä alkaen, siis melkein 6 vuotta. Nyt sitten ensi viikolla taas yliopettaja - ja kaikki muut paitsi yksi kurssi täysin uusia. Tietysti siellä on tuttuakin opetettavaa, mutta on tässä aika hurja urakka tulossa, mutta parempi näin. Alkava jakso kuitenkin vielä suht. rauhallinen, mutta maaliskuussa pitäisi opettaa tiistai- ja keskiviikkoiltoina tuonne 20:15 asti (kaksi iltaa viikossa tulee olemaan mielenkiintoista näinkin vanhalle gurulle).

Pakkasta ja jääkiekkoa

Jos Sisilassa oli mukava lämpötila niin nyt Suomessa talvi (-23 'C viime yönä Helsingissä).

En ole urheilun ystävä = en seuraa tai katso mitään urheilutapahtumaa, jos ei ole pakko. Epäilen, että syynä on kouluajan kohtuullisen surkeat liikunnanopettajat, jotka eivät osanneet motivoida ei niin liikunnallista nuorta, joka oli kiinnostunut ihan muista jutuista. Epäilen myös, että hyvin monella suomalaisella on hyvinkin karmeita muistoja esim. pakollisista hiihtopäivistä tai kurjasta lentopallon peluuttamisesta.

Myös minua riipoo urheiluun liitetty ns. yltiöisänmaallisuus, nationalismi ja symboliikka. Kaikki tämä tuli taas hyvin voimakkaasti esille kun Suomi (siis ei ne pelaajat) voitti nuorten maailmanmestaruuden Helsingissä. Hienosti tehty nuorilta - tietysti - ja ilman tätä showta homma tietenkään pyöri, mutta kyllä jotenkin näissä peleissä/leikeissä häviää järki monelta. Tietysti Suomi on tukenut näitä luistelevia yksilöitä jäähalleilla ja muulla infralla, mutta parhaat heistä siirtyvät kohta toiselle puolelle Atlanttia ja ehkä maksavat veronsa sinne. Tietty Teemukin tuli takaisin, ehkä myös muut - jospa Suomen pelastus onkin paluumuuttajina tulevat jääkiekkopakolaiset?

Ei Suomi ole tämän urheilunationalismin kanssa yksin, se on kyllä koko palloa riivaava ongelma, jota vielä lietsotaan tarkoituksella. Italia ja jalkapallo ovat sellainen yhdeistelmä, että siitä pitää kirjoittaa lisää kunhan seuraavat isot kisat tulevat.

Viikon ihmettely - pakkasvaatetus

Tällä viikolla on ollut talvi ja pakkasta ihan reilusti. Koska Fiat on talvilevossa, niinkuin auton kuuluukin Suomessa olla, niin olen matkustanut junalla ja metrolla Helsingin ja Espoon väliä. Junassa ja asemilla olen nähnyt kyllä todella erikoista talvipukeutumista. Koko syksyn ja edelleenkin nään nuoria henkilöitä, jotka liikkuvat matalavartisilla kengillä ilman sukkia? Siis kengissä näyttäisi olevan jotkut varvassukat, mutta nilkat ovat paljaat? Mikä ihmeen muoti tämä on? YLE on tehnyt tästä ilmiötä jo viime vuoden tammikuussa jutun: http://yle.fi/uutiset/teini_tuntee_tyylin_mikaan_ei_olisi_kauheampaa_kuin_yhdistaa_tennareihin_pitkavartiset_sukat/7725727

Ja hatusta, käsineistä, ja takista ne sano mitään, koska niitä ei kyseisillä henkilöillä yleensä ole.

Tietysti nuorena pitää aina vastustaa kaikkea vanhaa ja hyvä niin - surullista on tietty ajatella, että kyllä vain se järki sieltä tulee, ja vieläpä pienen kivun kanssa.

Ja tähän loppuun lainaus Tekniikan Maailmasta, se olkoon hyvä perustelu miksi talvilepo Fiatille on hyvä asia. Lähde, jossa vielä lisää juttua aiheesta. http://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/aihe/t1290/

"Auton kylmäkäynnistys -20 pakkasessa, kuluttaa moottoria vastaavasti kuin ajaisit 500-600 km. Joka kerta. Jääkylmä mäntä raapii jääkylmää sylinteriä vasten, puristuen kiinni siihen, väkisin painaen sylinterien seinämiä. Männänrengas saattaa katketa siinä kierroksia annettaessa jääkylmälle moottorille. Öljy ei ehdi, ei pääse voitelemaan, koska jo kylmä puristaa sylinterit tiiviimmin kasaan mäntää vasten. Syytä olisi tarkistaa myös, onko jakopää rättihihnalla vaiko ketjulla! Kumiseoshihna -20, ellei se repeää kenkää annettaessa, hypähtää se herkästi hammastuksen yli, ja kone kilahtaa."

Haritus 9

Muita ihmeellisiä projekteja

Edellisessä blogissa kirjoitin hydrokopteriprojektista, jota on tässä vuosien aikana tehty. Viime viikon perjantaina pidin viimeisen osaamisaluekokouksen ja siinä lopussa oli tarkoitus katsoa yksi dokumenttielokuva. No se jäi katsomatta, koska aika loppui, mutta dokumentti on niin hurja tarina, että haluan sen jakaa vielä näin. Jos/kun katsotte videon (se kestää 54 minuuttia ja kannattaa katsoa loppuun), niin kiinnittäkää huomiota seuraaviin asioihin:

1. Miten henkilöiden ulkonäkö muuttuu projektin aikana
2. Miten hurjia riskejä ihmiset ovat valmiita ottamaan
3. Miten uskomattomia asioita ihmiset tekevät ja suurin osa maailmaa ei niistä tiedä mitään

Linkki videoon on tässä, kuvanlaatu on taattua 80 -luvun USA/PAL tasoa.

 

Päällikköpesti loppuu kohta

Olo on hieman jyrän alle jäänyt. Tässä viime viikot on taas kerran tullut tehtyä ihan liikaa kaikkea, mutta ollaan jo loppusuoran loppupätkällä, pesti loppuu 31.12.2015. Ehkä vuodet tuovat tähän jokunlaisen kultareunuksen, ehkä,, nyt ei kyllä tunnu siltä.

Joulu

Tämä on viimeinen blogi tältä vuodelta. Ensi viikon lauantaina, 19.12. klo 6:05 Lufthansan pitäisi kuljettaa meidät Munchenin kautta Palermoon. Jos kaikki menee hyvin, olemme Ciancianassa lauantaina iltapäivällä, käymme kaupassa, laitamme talon lämmityksen päälle ja siivoamme puolen vuoden pölyt. Jouluaattona lämmitämme saunan ja kylvemme vastoilla, jotka tehty Savossa, Kytösessä. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu :)