Haritus 14

Kalasta ja kalastuksesta

Olen äidin puolelta Laatokan ammattikalastajia ja ylpeä juuristani. Olen aina tuntenut vetoa kalastukseen, sekä tapahtumana, että ruokana. Kesällä renkinä Kytösessä 60 - 70 -luvuilla välillä tuntui kylläkin, että kylkeen kasvaa evät kun syötiin kalaa aina ja joka päivä.

Olin viikolla 8 pienellä Savon retkellä Kuopiossa, Suvasvedellä ja viikonloppuna siskoni Marja-Liisan 50 -vuotispäivillä (Kiitos vielä kerran, savusauna oli vanhalle miehelle erittäin mukava kokemus). Mutta nyt retkelle... Keskiviikkona Kuopioon Valtosen perheen luokse, illalla madekeittoa. Maukasta ... suosittelen jos joskus pääsette maistamaan. Tuula oli keittänyt keiton nahkan kanssa, sitten nostanut palat pois, poistanut nahkan ja ruodot - loppu olikin maiskuttelua.
Tortaina ajoimme Sepon kanssa osin jäätietä pitikin Suvasvedellä - kyllä, jäätä vielä reilusti järvessä. Katsoimme kolme verkkoa, yksi oli lähellä mökkiä, kaksi Paimensaaren toisella puolella laivareitin varressa. Saalis: 4 madetta 4 haukea ja noin 2000 kg raitista ilmaa. Kuvat kertovat kaiken.

Liikkumisen kannalta keli oli hieman raskas, vettä/sohjoa jäällä yli 10 cm ja päällä saman verran lunta. Mutta hieno reissu.
Perjantaina kävimme Sepon kanssa syömässä Muikkuravintola Sammossa paistetut muikut. Katso tätä kulttuuripaikkaa: http://www.ravintolamaailma.fi/ravintolat/sampo-kuopio

Kuinka teet kalakukon sähköuunissa

Minulla on ollut ilo ja kunnia opetella kalakukon teko Anja Laaksokiven ohjauksessa. Tässä minun tekemä ohje Anjan avustuksella. Saa käyttää - tulos testattu useamman kerran ja toimii.

Kun puhutaan kalakukosta, monelle tulee mielikuva Savolaisesta emännästä, joka pyöräyttää pirtinpöydällä nätin ruiskuorisen nyttösen ja paistaa sen metrisillä koivuhaloilla lämmitetyssä uunissa. Näin sen ei tarvitse olla, vaan nykyaikana monella kesämökiläisellä on käytössä sähköhella, jolla syntyy pienistä, ongituista ahvenista mitä mainioin kalaruoka, jota kukoksi voidaan hyvin kutsua.

Seuraava ohje on varkautelaisen Anja Laaksokiven luoma ja monesti testattu, kirjoittajankin toimesta. Seuraavista aineista syntyy kaksi kukkoa, jotka mahtuvat tavalliseen uuniin yhdelle pellille.

Ainekset:
•    2 kananmunaa
•    1,2 l rasvatonta maitoa
•    leivinjauhetta 1 reilu teelusikka
•    suolaa 2 reilua teelusikallista
•    2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
•    1,5 kg ruisjauhoja, mielellään Pouta nimistä
•    rasvaa, käytin 2dl rypsiöljyä ja 0,5 dl juoksevaa Flora kasvisrasvaa
•    Kalaa, ahvenia [suomustettuja ja ei eviä] reilu 50 kpl – muikkuja enemmän
•    Sianlihaa, hieman sitä rasvaisempaa kohtaa
•    Hieman margariinia voiteluun
•    Voipaperia ja alumiinipaperia (Eskimo)
•    Sanomalehtiä (Savon Sanomat paras)

Kananmunat, maito, leivinjauhe, suola ja rasva pannaan yksitellen tukevaan kulhoon ja alustetaan taikina käsin vähitellen lisäten jauhoja – vehnäjauhot ensin, sen jälkeen ruisjauhoja. Kun taikina on sopivaa jämäkkää ja irtoaa hyvin kädestä, taikina jaetaan kahteen osaan. Taikina kaulitaan mahdollisimman hyvin noin 1 cm paksuksi levyksi. Mielellään levy saa olla reunoilta hieman ohuempi. Levyn keskelle asetetaan ensimmäinen kerro kaloja – tässä tapaksessa ahvenia. Huomioi, että kalat kannattaa panna pyrstö kohti kukon keskustaa, muuten pyrstöt voivat puhkoa kukon kuoren. Ensimmäisen kerroksen jälkeen laitetaan suolaa kalojen päälle reilu ripaus. Uusi kerro kaloja ja taas hieman suolaa. Lopuksi kalat peitetään sianlihapaloilla. Huomioitavaa on, että jos kaloina on muikkuja, ne painuvat enemmän kasaan kuin ahvenet.

Kuvassa oleva taikinalevyn alaosa käännetään lihojen päälle, sen jälkeen yläpuoli. Viimeiseksi nostetaan molemmat päädyt ylös ja tilkitään kukko veteen kastetulla veitsellä siloitellen.

Vuorossa on kriittinen vaihe; kukko pitää saada siirrettyä ehjänä pellille – tässä kannattaa olla varovainen ettei pohja repeä ja jopa irtoa kokonaan. Hyvää lastaa voi käyttää apuna, mutta jos taikina on onnistunut, siirto kyllä onnistuu. Pellille kannattaa levittää hieman ruisjauhoja pohjalle jotta pohja ei tartu siihen kiinni paiston aikana.
Kun kukko on pellillä sitä vielä tasoitataan ja pinta puhkotaan haarukalla sopivasti reijille, jotta ylimääräinen höyry pääsee poistumaan. Päälle levitetään vielä hieman ruisjauhoja.

Kun yksi tuote on pellillä, voidaan tehdä toinen uunin lämpenemistä odotellessa. Alkulämpötila uunilla on 240 ’C. Tässä veljekset uuniin menossa.

Kukkoja pidetään uunissa ylimmällä mahdollisella tasolla yksi tunti. Sen jälkeen ne otetaan uunista pois, nostetaan voipaperille ja voidellaan – normaali margariini käy.

Voipaperin lisäksi kukko kääritään alumiinipaperiin (tuotenimi Eskimo), jossa alumiinipinnan lisäksi paperi. Tämän jälkeen kukko uuniin 200 ’C ylimmälle tasolle yhdeksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotetaan 150 ’C ja kukko lasketaan keskitasolle uuniin, pidetään kolme tuntia näin. Lopuksi lämpötila pudotetaan 100 ’C asteeseen ja pitoaika 6,5 tuntia – tasona matalin uunista löytyvä.

Tämän jälkeen uuni pannaan kokonaan kiinni ja kukko otetaan uunista pois. Kukko kääritään paksusti sanomalehtipaperiin ja pannaan 6 tunniksi jälkilämpöön.

Uuniin menossa kolmatta kertaa.

Kyllä – kuullostaa vaikealta ja pitkäkestoiselta operaatiolta, kokoisvalmistusaika on noin 19 tuntia – mutta ei se ihan sitä ole. Alussa on jonkin verran tekemistä, mutta loppu hoituu muiden askareiden ohella kunhan muistaa katsoa kelloa. Ja mikä parasta – lopputulos korvaa vaivan moninkertaisesti. Tässä pari kuvaa valmiista tuotteesta. Eikä aina tarvitse olla niin kiireistä tuo ruuanlaitto... vai mitä?

Viikon ihmettely: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä

Voi miten vähän me arvostamme suomalaista tuoretta kalaruokaa! Ajatelkaa; vapaana elänyttä kalaa, joka uinut puhtaassa, suolattomassa vedessä. Jos muu Eurooppa tietäisi tästä, niin loppuisi meiltä lama ja kituminen. Tänään 3.3.2016 oli Hellsingin Sanomissa otsikko: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä – sätkivät kalat ahdistavat. Kala sätki Hakaniemen hallin tiskissä, asiakas teki valituksen. http://www.hs.fi/kaupunki/a1456973427936?ref=a-luet-

Mihin tämä maa on oikein menossa? Kala ei voi koskaan olla liian tuoretta (alle tunti pannulle on hyvä).

Haritus 13

Tämä blogikirjoitus on omistettu Kytösen saarelle Savossa

Mikä ja missä on Kytönen? Kytönen on saari, joka sijaitsee Kuopion kaupungissa, kylläkin ihan kaupungin etäisimmässä kulmassa Suvasvedellä. Kokoa saarella on noin 72 hehtaaria, joten ei ihan pikkusaari. Me omistamme saaresta vain noin 2 hehtaaria ja pari luotoa. Ennen paikka kuului Vehmersalmeen. Täältä pääset katsomaan Googlen karttaa.

Niinkuin kartasta näkee, vettä ja saarta löytyy paljon. Maisemat ovat kallioista saaristoa, paikoin vettä on yli 30 metriä ja sitten keskellä selkää 0,5 metriä, eli tiedä mistä kuljet lienee oikea ilmaisu.

Haluatko itsellesi lomapaikan?

Elämä menee ja nyt olisi aika aloittaa projekti, jonka lopputulemana on meidän Savon saaripaikan siirtyminen seuraavalle omistajalle. Ostimme Kytösen syksyllä 1998 enoni leskeltä Eevalta ja olemme nauttineet paikasta kaikkina vuodenaikoina. Vuoden 2006 keväällä asuimme jopa 1/2 vuotta saaressa, menimme jäätä pitkin saareen, kalastimme ja katsoimme kevään tulemisen. Oli huikeaa olla 21 päivää jäiden saartamana niin, että emme päässeet niillä kulkemaan ja toisaalta veneellä ei vielä päässyt. Laitampa tähän muutaman videon niin pääsette tunnelmaan :)

Olen tehnyt pienen teknisen kokelun käyttämällä Boostrap (http://getbootstrap.com/) JavaScript kirjastoa ja Galleria (http://galleria.io) käyttäen. Kohtuullisen pienellä vaivalla saa näyttävän verkkosivuston aikaan, vai mitä: http://users.metropolia.fi/~harria/BTest/Kytonen/. Käykääpä katsomassa :)

Miten Suomessa saa myytyä kaukana saaressa olevan asutustilan? Saa nähdä, ainakaan se ei tule olemaan helppoa. Mielenkiintoista on nähdä auttaako sosiaalinen media myynnissä. Ainakaan perinteinen kiinteistövälitys ei tule tässä tapauksessa toimimaan, se on jo nyt varmaa. Eli sanaa tästä hyvin erikoisesta lomapaikasta saa vapaasti levittää.

Ehkä tähän muutaman kuvan vuosien varrelta voisi lisätä - tiettyä haikeutta on ilmassa, se pitää kyllä myöntää, mutta toisaalta pitää aina ajatella, että mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi jos tätä seikkailua emme olisi päässeet nauttimaan? Elämä olisi varmasti ollut köyhempi, nyt se ollut hyvin rikas (ja en tarkoita rahaa...).

Ja lopuksi: kirjoitan kyllä miten tämä projekti etenee, aika-arvio tälle on noin 1,5 vuotta - toivottavasti olen väärässä.

Haritus 12

Avaruuden rajalle ja takaisin kaksi kertaa samalla laitteella

Olen tässä odotellut, että Suomen lehdistö olisi kirjoittanut jotakin Blue Origin’s New Shepard aluksen viime vuoden lopun (23.11.2015) ensilennosta ja tammikuussa 22.1.2016 tehdystä toisesta lennosta. Mutta en ole huomannut mitään uutista. Miksi? Kysymyksessä on todellinen historiallinen tapahtuma, joka olisi ihan aiheellista nostaa esille. Minulle tämä on ollut suuri ilo seurata.

Ilmailun ja avaruusteknologian alueella on ollut kovin hiljaista sitten 70 -luvun ja 80- 90 luvun sukkulaohjelman. Mitään uutta ei ole tehty tai keksitty pitkään aikaan, viimeinen sukkulalentokin oli vuonna 2011 ja sen jälkeen on lennetty kertakäyttöraketeilla, jotka eivät kyllä ole taloudellisesti & ympäristön kannalta ollenkaan viksuja.

Mutta nyt sitten yksityinen yritys teki sen mitä valtioiden olisi pitänyt tehdä. Yrityksen kotisivu löytyy täältä: https://www.blueorigin.com/technology. Työpaikkojakin näyttäisi olevan hyvin tarjolla - jos olisin nuorempi niin hakisin :).  Yrityksen taustalla on Amazon.com verkkokaupan perustaja Jeff Bezos. Niin muuttuu maailma - ehkä näämme avaruusteknologian huiman kasvun ihan kohta. Tämä nostaisi talouden taas lentoon.

Toivon, että katsotte allaolevat lyhyet videot - ja äänet täysille :).

1. laukaisu, 23.11.2015

Ja hieman tekijöiden reaktioita, ehkä meidän tästäkin pitäisi jotain oppia?

2. laukaisu 22.1.2016

Eli kaiken tuon takana on tekniikan hurja kehitys, sekä laite- ja ohjelmistopuolella. Nyt pystytään laskemaan liikkuvan kappaleen sijainti todella tarkasti ja säätämään eri asioita etäyhteyden yli todella nopeasti ja luotettavasti. Kuka sanoo, että itseohjautuvat autot eivät tule? Kysymys kuuluukin mitä tapahtuu tämän jälkeen? Tämä tulee olemaan jotain ihan muuta kuin 1969 ensimmäisen vaiheen teknologinen pyrähdys, jonka tuloksia olemme tässä nauttineet - näin uskon.