Haritus 7

Japania, hieman matkaraporttia

Poikkeuksena muihin blogikirjoituksiin, tämä syntyy palasina ja kuvat tulevat vasta reissun jälkeen

Siggraph Asia

31.10. - 1.11. Lauantaina Finnairn lennolla Nagayaan. Pitkä lento yli Venäjän, jopa vähän aikaa Pohjois-Korean ilmatilassa. Iso on maa ja tyhjä. Lentokenttä meren päällä, junalla keskustaan, 45 min. matka.

 Tämmöistä junamainontaa. Miksi ei ole Suomessa - pitäisikö?

 Antti.

 Lippu maksoi 870 jeniä - eli noin 6,5 euroa.

 Rautatieasema varsinainen sokkelo. Sitten luotijunalla Kobeen, siisti ja nopea juna.

Käveltiin hotellillle koska keli mitä mainioin. Hotelli hieman kulunut, mm. kokolattiamatto, joka ei ihan uusi. Lähdettin etsimään ruokapaikkaa, kaupunki on iso ja puristunut meren ja vuorten väliin.

Syötiin pastaa ja syntymäpäivän kunniaksi jäätelöt.

 

 Kierreltiin ja löydettiin ostoskeskusalue, todella hurjasti kauppoja ja ruokaloita.

Siis tämä on kaupan ikkunasta ja kyllä, se on muovia.

Päivän kohokohta lämmitetty vessanpytynkansi.

2.11. Hieman rikkonainen yö, kyllä ei vanhan pitäisi matkustella aikavöhykkeiden yli, näin se vaan on. Mielenkiintoinen aamupala, pieniä annoksia monia ja riisiä - ehkä vastaus onkin riisi? Satoi, ei niin kovasti kuin Suomen sääennuste oli luvannut. Turhaan raahasin sateenvarjon Suomesta. Hotellin bussilla läheiselle monotrain asemalle = kulkee kaiken muun liikenteen yläpuolella. 10 asemaa kohti lentoasemaa ja sitten käveltiin ympäriinsä huonon opastuksen takia ja päädyttiin pitkään jonoon.

Lopulta saatiin konferenssipassit,vai 40 min. myöhässä. Tässä mitä päivän aikaan tuli kuultua ja nähtyä:
* Game Over? New Approaches to Teaching Engineering Courses. Joaquim Jorge, Instituto Superior Technico, Lisboa, Portugal. Sääli että olimme myöhässä, olisi ollut mielenkiintoista kuulla alku. Loppu näytti siltä opetus perustuu täysin verkkototetuksille ja opiskelijat keräävät "batsejä", jonkunlaisia kunniamainintoja. Jos etenevät, pääsevät syvemmälle ja eri tasoille. Eli peli mukana opetuksessa. Ulkoasu näytti vanhalta. Olivat kuitenkin saaneet tuloksia: opiskelijat eivät opi paremmin, mutta ovat aktiivisempia ja motivoituneempia. Olivat löytäneet 4 eri ryhmää (cluster), paras osa (11/76), joka saa aina parhaat tulokset ja tekee kaiken parhaalla madollisella tavalla+kaikki lisätehtävät. Normiporukka, joka löysän alun jälkeen kiihdyttää ja pärjää mukavasti (29/76). Alkuinnostuja, jotka alun jälkeen huomaavat, että tässä joutuu tekemään hommia ja löysäävät (23/76). Ja viimeinenlössi, joka tekee min. suorituksen (13/76). Lienee luonnolaki johon ei pysty vaikuttamaan millään keinolla? Jos saadaan materiaalit niin tähän ehkä lisää juttua.

* Techical Briefs, Virtual Reality. Pinnalla on kovasti virtuaalinäytöt, HeadMountedDisplay sekä Head-Up. Kuunneltiin miten HMD näytön voisi virtuaaliseti poistaa,
jotta virtuaalikeskustelussa näkee koko naaman ja ilmeet. Hieman oli vielä protoasteella, ehkä tämä on Facebookin tulevaisuus=Oculus Rift?
Lääkäreille oli tehty mielenkiintoinen simulaattori, jolla voi harjoitella luun leikkaamista. Olivat saaneet ratkaistua nopean vasteen välittämisen käyttäjälle kun leikataan materiaalia, jonka pinta kova ja sisus pehmeää.

* Workshops Head-up Displays and their Applications. Mukava esitys silmän rappetumisesta iän myötä, sattui sopivasti näin syntymäpäivän jälkeen:). Yrittävät hoitaa ongelmaa autoilijoille ja moottoripyöräilijöille näyttötekniikoilla hejastamalla lisäinfoa tuulilasiin. Autohin näitä tulee varmasti, moottoripyörä proto oli huono.

* syötiin paikallista lounasta, oli siellä riisiä

* Education and CG/Interactive Tecniques, Curriculum Development and Applications. Stereo3D kurssin sisältö tähän jos saadaan. Mielenkiintoinen taideaineiden oppimisympäristö, maalausten kuvien metatietojen käyttö aika&sisältö. Tästä lisätietoa jos löytyy, yritys syntymässä.

* Symposium on Visualization in high performance computing. CityHeat. Unityn käyttö simulointi ja visualisointi moottorina. Ei kovasti uutta, toimii ja myös me voisimme tehdä vastaavan lopputyönä. Toinen esitys käsitteli taudin leviämistä ja simulointia. Selvästi tällä alueella on uutta tulossa.

Kello olikin jo yli 5 ja ei jaksettu enempää, monolla takaisin keskustaan, iltapalapaikan etsimistä=voi järkytys näiden paikkojen määrää ja ei eng.kielistä menua. Sain paistettua kanaa, oikein hyvää.

Ihmettelyä - onko kivi hengittävä materiaali?

Tämä ihmettely siirtyy toiseen blogikirjoitukseen.

Haritus 6

Yskää Skotlannissa

Olin ennen syyslomaa flunssassa ja kävin lääkärissä, joka antoi kuurin. Ei tehonnut, köhä sen kuin vaan paheni ja saastutin ainakin yläosan Skotlantia linjalla Glassgow - Inverness. Nyt odotan BBC:n uutisia, jossa kerrotaan massiivisesta sairastumisaallosta ja hirvittävistä taloudellisista menetyksistä. Ja tietysti kaikki samoilla KLM:n lennoilla olleet saivat pöpön, joten levitys oli todella tehokasta. Varmasti läntinen osa eurooppaa kaatuu kohta sänkyyn ja ei nouse ylös ennen kevättä.

Kävin tietty tutustumassa paikalliseen terveydenhuoltoon: pääsin lääkärille ilman aikavarausta ennen varsinaisen vastaanoton alkua. Lääkäri tutki, antoi uuden kuurin ja totesi kun yritin maksua tarjota, että ei hän jaksa tehdä niitä papereita - eli ei maksua lääkäristä eikä lääkkeistä. Kyllä EU:ssa kannattaa asua ja sairastaa.

Tässä hyvin tärkeä erityiskuva. Ensimmäinen saamani kala Skyeltä. Joku turskan sukuinen hän oli, jatkoi uimista Glendalen lahdella

Tässä muutamia muita kuvia reissusta, keli oli mikä oli = käsittämättömän hieno, ruoka hyvää, seura parasta tällä pallolla.

 Lupasin itselleni hummerin.
Tässä hän.

 Yksi olut tuli nautittua. Tässä hän.

 Skyen saarella vaikuttaa Taliskerin wiskytehdas. Kävimme pikaisesti katsomassa.

Tätä en ostanut, mutta on mielenkiintoista, että ikä vaikuttaa noin päin tuotteen hintaan.

Paluu arkeen tapahtui Helsinki - Vantaan lentokentällä, odottelimme aamuyöllä laukkua toista tuntia. Mitä oikein on tapahtumassa Suomelle? Miksi tulimme takaisin?

JavaSciptiä AngularJS:llä

Minulla oli ilo olla mukana kurssilla, jonka järjesti Goforella. Angularjs on JavaScript sovelluskehys (framework), jolla tehdään webi selaimessa toimivien sovellusten ohjelmointia. Kahden päivän aikana hommaa käytiin läpi ja ihan pintakerroksessa mentiin. Kyllä vain köhä ja ikä tuntuivat, myös 4 tunnin yöuni tuntui maanantaina kovasti. Mielenkiintoiseen suuntaan on sovelluskehitys mennyt ja suurin askelin. Jotenkin hirvittää tämä kirjastojen ja laajennusten määrä, joiden päällä kaikki pyörii. Miten ihmeessä homma saadaan pysymään kuosissa? Gofore esitti oman ratkaisunsa, aika hieno, laaja ja iso hakemistopuu oli se miten he hoitivat asiaa. Hieman säälin uutta sukupolvea, ei tule olemaan helppoa teillä, ei todellakaan. Ennustan, että vielä moni sovalluskehittäjä heittää kirveen nurkkaan ja siirtyy ihan toiselle alalle pelkästään tämän kauhean sotkuisen, muuttuvan kehitysympäristön takia = ei yksinkertaisesti jaksa seurata kehitystä.

YT:t

Laitetaan se nyt tähän ihan virallisesti. Uusi YT kierros käynnistyy kohta Metropolia AMK:ssa. Jotenkin olin niin sinisilmäinen kun hyppäsin tänne koulumaailmaan, että tämä kuvittelin tulevani alalle, jossa mokaman kirjainyhdistelmän kanssa ei tarvitsisi aikaansa hukata. Mutta niin on muuttunut mailma Eskoseni.

Ihmettelyt - aikuisten värityskirjat!

Vaimoni Leena puhui, että uusin villitys on aikuisten värityskirjat.

Kuva lähde löytyy täältä.

En uskonut, mutta nyt olen nähnyt, että niitä on tarjolla sekä Skotlannissa, että Sörnäisten S-kaupassa. Ja näitä on ollut jo jonkin aikaa, en vaan ole huomannut tämmöistä ilmiötä. Mistä ihmeestä tämä oikein kertoo? Onko nykyinen tietotekninen ympäristö niin haastava/stressaava, että pitää alkaa värittämään kuvia, jotta aivot pysyisivät läjässä? Paluuta lapsuuteen vai mitä ihmettä tämä oikein on?

Haritus 5

 Tulin keskiviikkona junalla Leppävaaraan ja penkillä oli Metro -lehti, jossa oheinen sarjakuva. Päivän hymy oli siinä.

Pepistystä ja heksuja

Tämä on taas se aika vuodesta, jolloin tehdään henkilökunnan työaikasuunnitelmia. Tämä tehdään selainpohjaisella Peppi verkkopalvelulla = jokaiselle pitäisi saada vuodeksi riittävästi työtunteja. Yleensä pitäisi saada työt osumaan yhteen kokonaislukuun, esim. 1600 tuntia. Täältä löytyy hauska juttu kokonaisluvuista ja murtoluvuista.

Teollisuudessa tilanne oli aivan toisin. Työntekijät saivat kuukausipalkkaa (opettajatkin saavat) ja projektissa olevat henkilöt raportoivat työaikaansa sitä mukaan kun hommaa tehtiin. Ennakkosuunnittelu oli kohtuullisen heikkoa, koska ei vaan yksiselitteisesti tiedetty mitä on menossa esim. puolen vuoden päästä. Nyt tämä vuosipepitys aiheuttaa sen, että sen ympärillä tehdään paljon työtä, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa vaan muuttuu kun aika kuluu. Mutta tämä on jo perinne, ja perinteen murtaminen onkin ihan oma juttunsa. Minä numeroita pyörittelen...

Toinen iso "urakka" mikä on menossa ovat heksut = kehitys- ja tavoitekeskustelut. Yritän pitää näitä jotenkin viksusti niin, että pepitys ja heksukeskustelu olisivat samalla, mutta ongelmia on. Eri puolella taloa kurssien syöttö Peppiin ei ole valmista ja koska alaisia jo yli 50 ja he tekevät töitä ympäri taloa, niin yhtälö on todella haastava = monen muuttujan yhtälö. Mutta kiva on jutella ihmisten kanssa, ilot ja murheet ovat niin moninaisia.

Äijäjoogaa

Maanantaina 5.10. tein jotain sellaista, mitä en kuvitellut koskaan ikinä tekeväni. Olin äijäjoogassa. Täältä löytyy ns. virallinen määritelmä mistä kyse. Näin pitkälle olen päässyt ilman "liikuntaharrastusta", tietty talot& mökit ovat tarjonneet oman liikuntansa, mutta ne ovat itseohjautuvaa vääntämistä. Ehkä kaikki liikeradatkaan eivät aina ole ihan oikeita. Esimerkkinä viime viikonloppuna mökkinaapurin veneen laittaminen talviteloille. Tässä kuva viime vuodelta venevajasta ja jäätilanteesta.

Mutta mites tämä äijä homma meni ja mitä tykkäsin? Oli se haastavaa, en tiennyt miten päin piti aina seisoa ja mistä ottaa kiinni, myös täällä oli oma "kielensä/termistönsä". Seuraamalla muita olin mukana, mutta aina tekemisessä myöhässä. Pää alaspäin roikkumisen naruissa jätin suosiolla väliin, lentäminen on ainoa elementti missä minusta voi olla pää kohti maata. Ja kyllä, lämmin tuli - melkein jopa hiki. Mielenkiintoista oli, että seuraavana yönä nukuin yli 8 tuntia putkeen ja kello herätti, mikä on hyvin poikkeuksellista minulle. En ollut aamulla kipeä mistään, en edes seuraavana päivänä, vasta keskiviikkona oli tietyissä lihaksissa (jos niitä on) jonkunlaista arkuutta.

Jatkanko? Kyllä vain ajattelin jatkaa - jotain on pakko tehdä, istuminen tappaa, katso Helsingin Sanomien juttu.

Ihmettelyt

Nyt ihmettelyt ovat keskittyneet ensi jaksolla alkavaan Digitaalisen median algoritmit kurssiin. Tein taas kurssille uuden harjotustehtävän ja olen siihen melko tyytyväinen. Näihin menee todella paljon aikaa ja ihmettelyä. Miten oikein saan arvosanan muodostumisen oikeaksi, niin että tehtävä ei ole liian vaikea eikä liian helppo? Mutta katsotaan miten tämä toimii, ehkä kirjoitan myöhemmin tuloksista.

Skotlantiin

Perjantaina klo 18:15 KLM:n lento Amsterdamin kautta Glasgow:hun. Lentokenttähotellissa yötä ja sitten Skyelle, ja tarkemmin Glendale ajaen. Tarkoitus tehdä hyötyliikuntasuorite = Biolanin kuivakäymälän rakentaminen. Myös pientä kalastusta yritän harrastaa ja retki Invernessiin on suunnitelmissa. Ehkä reissusta kirjoitan tarkemmin seuraavaan blogiin.

Haritus 4

Meriseikkailu vai rantavahti, kas siinäpä kysymys?

Minut ja vaimoni Leena kutsuttiin oheisella viestillä veneretkelle.
"Tiistaina 15.9. on mahdollisuus pienimuotoiseen meriseikkailuun puisella Elinorella, joka on 1934 rakennettu 6mr-luokan kaunotar, tai 40 vuotta nuoremmalla Tovella, jonka runko on lasikuitua, kauneus katsojan silmässä ja försti puupää. Samainen peräsmies on päätä lukuun ottamatta sokerista, joten seikkailuosuus toteutuu, mikäli sää on ihana tai vähintään siedettävä. Jos sataa kaatamalla tai olosuhteet muuten vailla inhimillisyyttä, seilataan suoraan maaliin, eli syömään ravintola Lonnaan, joka nimestään huolimatta sijaitsee Lonna-nimisellä saarella."

Kiitos kutsusta ja me yritimme retkelle varustuksena sateenvarjot, mutta keli oli kyseisenä iltana hieman liian kova meidän varusteille (amatööri on aina amatööri, vaikka voissa paistaisi) - oli se pieni tuuli ja kyllä sieltä "pieni" vesisadekin tuli. Jäimme rannalle ruikuttamaan. Tässä pari kuvaa kauniista veneistä.

 

Olemme kyllä kaikenlaisessa kelissä kulkeneet (sokeria emme ole), mutta alla on ollut suolatonta vettä, meri on ihan oma elementtinsä. Ehkä oheinen kuva kertoo enemmän kuin kaikki kirjoitettu, tarvittaessa minulta voi kysyä lisätietoja. Ja haaveissa on kalastusvene Skotlantiin... tästä ehkä myöhemmin lisää.

Muuttoa ja tavaroita

Tyttäremme Hanna ja hänen miehensä Petri muuttivat tammikuun alussa Skotlantiin (Hannan blogi tässä http://kaukanakotonaskotlannissa.blogspot.fi/ ), ja nyt sitten monen mutkan jälkeen heidän loppu irtamisto aloitti pitkän ja monivaiheisen matkan kohti länttä. Muuttoautona toimii oheinen kuljin.

Lisäsimme jo muutenkin painavaan kuormaan oheisen pöydän ja viestin.

Uusi kotini!
Olen saanut olemassaoloaikanani kokea monta muuttoa. Olen vaikuttanut kymmenessä eri kodissa sen jälkeen kun minut ostettiin Kauppakadulle Varkauteen. Jännittävin kokemukseni oli pitkä matka merikontissa Amerikkaan ja neljän vuoden jälkeen takaisin Suomeen vuonna 1993. Varkaudessa asuin neljässä eri asunnossa, jonka jälkeen pääsin muuttamaan Espooseen, jossa olin kolmessa eri asunnossa. Pääkaupungissa ehdin asustaa kahdeksan kuukautta.
Syyskuun 19. päivänä 2015 minut muovitettiin ja pahvitettiin ja kannettiin suureen autoon. Jouduin lähtemään matkaan yksin ilman kanssani vuosikausia eri asunnosta toiseen matkanneita huonekaluja. Tämä huolestutti minua aikalailla.
Kun luette tätä, olen saapunut Skotlantiin Isle of Skyelle. Toivottavasti uusi perheeni arvostaa minua samoin kuin aiempi perheeni. Toivon hyviä iltapalahetkiä kanssani!

Ihmettelyt

Olen tässä taas ihmetellyt monenlaista (ei se uusi organisaatiokaan ihan vielä vlamis ole :)  ). Mielenkiintoisin ihmettely on kuitenkin se, että saimme Laihon Antin kanssa matkarahan Siggraph Asia 2015 konferenssiin Japaniin. Tämä tulee olemaan minun ensimmäinen ja viimeinen matkani kaukoitään. Kirjoitan tästä matkasta tähän blogiin matkaraportin ( reissu tapahtuu aikavälillä 31.10. - 6.11.2015). Samalla tämä tulee olemaan myös viimeinen Siggraph reissuni. Minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä seuraavat USA:n Siggraph matkat, täältä löytyvät matkaraportit:

• Vuosi 1999
• Vuosi 2002
• Vuosi 2004

Ehkä pientä haikeutta on ilmassa, mutta tämä on hieno tapa lopettaa tämä osa uraa, näin uskon. Myös tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mitä on tapahtunut näiden yli 10 vuoden aikana - odotan näkeväni kovasti uutta ja ihmeellistä, jopa toivon saavani uusia ajatuksia siihen mitä insinööreille oikein pitäisi opettaa.

Toinen iso ihmettelyn aihe on liittynyt syksyllä 2016 Metropoliassa alkavaan kansainväliseen insinööriopiskelijoiden ryhmään, jonka pitäisi suorittaa opintojaan ns. monimuoto-opintoina. Olen Ikosen Anssin kanssa tutkimassa mahdollisuutta käyttää eri verkkomateriaalintuottajien tekemää materiaalia osana kurssitoteutuksia. Tähän liittyy mm. sopimusteknisiä juttuja, mutta myös materiaalin sopivuuteen ja laatuun liittyviä asioita. Kävin itse tällä viikolla melkein läpi Udacity:n kurssia Intro to Computer Science, Build a Search Engine & a Social Network. Onhan se erilainen mitä me pidämme ja myös painotus aivan toinen, mutta miksipä ei? Jotenkin minusta tuntuu, että tämä tulee olemaan suuntaus, jolla tästä talouskurjuudesta ehkä selvitään? Opettajan rooli tulee muuttumaan, hänestä tulee enemmän mentori opiskeljaryhmälle, materiaalin ja oppisisällön tuotanto jää muille - maailman parhaille, joilla käytössä parhaat resurssit. En malta olla lisäämättä tähän loppuun Laihon Antin löytämää oppimateriaalilinkkiä Pixarin materiaaleihin, käykääs katsomassa tyyliä - https://www.khanacademy.org/partner-content/pixar/ , jossain tuolla se opetuksen tulevaisuus on .... ehkä??

Haritus 3

Projekti alkakoon ...

Työni ja myös kaikkien muiden työt koostuvat nykyisin monesti pienistä ja suuremmista työtehtävistä/-suoritteista, joita joku kutsuu projekteiksi - jopa opiskeljat eivät enää osaa erottaa kurssiin liittyvää oppimistehtävää projektista vaan heistä kaikki on yhtä projektia. Wikipedia määrittelee projektin näin: "Projekti on tarkkaan suunniteltu hanke tietyn päämäärän saavuttamiseksi. " Karkeasti itse voin jakaa omat projektini seuraavasti:

• Tulipalot (yleensä typillistä, että näitä ei ole ennakoitu ja suoritusajat täysin hurjia, jopa muutamia minutteja - ovatko projekteja?). Yleensä tulipalot liittyvät jopa hyvinkin tarkasti suunniteltuun hankkeeseen, joka ei mene suunnitelman mukaan vaan, joku menee vinoon ja sitten hommaa yritetään korjata - tulipaloa/tulipaloja sammuttamalla.
• Peruskaura (jotenkin hallitusti aikajanalla ja työmäärä rukkasessa). Yritysvuosina olin paljon tekemisissä todella kokeneen projektipäällikkö Christian Gustafssonin kanssa ja hän sanoi useasti, että projektihommat on jonglöörin hommaa. Palloja on paljon ilmassa, mitään ei saa pudottaa, vaan niitä tökitään sen verran, että pysyvät ilmassa. Tämän takana on pitkä kokemus ja suuri viisaus. Monessa projektihommassa ei saa hätäillä/hötkyillä, kaikkea kun ei saa valmiiksi kerralla, koska valmis on monen eri tekijän (tekijä voi olla ihminen tai asia) summa. Myös osan ongelmista hoitaa aika, joten turha hötkyily pois.
• Virkistys (aikataulu pitkä, jopa useita vuosia ja päämääräkin saattaa muuttua matkan varrella). Näitä pitää olla. Monesti nämä projektit tuovat uutta osaamista ja intoa noihin kahteen edelliseen. Laitan tähän yhden ääninäytteen, ainakin minua tämä hymyilyttää aina.

Hieman paremmin haluan esitellä virkistysprojektia, joka käynnistyi viime viikolla. Kuten kaikki tiedätte, meillä on vaimoni kanssa pieni määrä oliivipuita Sisiliassa.

Aikaisempina vuosina satoa ei ole paljon tullut (monesta eri syystä), mutta nyt näyttäisi siltä, että jotain me tulemme saamaan ennen joulua. Viime vuoden sato oli melkein oheisessa kuvassa, huomatkaa kaunis väri - kaupan "mustat oliivit" ovat huijausta = värjättyjä, älä osta koskaan.

Eli näistä pitäisi saada öljyä. Ja öljy pitää saada astiaan. Millaiseen astiaan?

Ohessa naapurimme Diana ja Derek Lainsonin öljykanisteri. Kanisteri on peltiä ja mitat ovat: korkeus 180 mm, leveys 60 mm, tähän mahtuu noin litra öljyä.

Kanisteri on ostettu paikallisesta rautakaupasta ja sen päälle Diana ja Derek ovat teipanneet tulostimella tehdyt omat kuvat ja tekstit. 

Mitäpä jos tämän tekisi ihan kunnolla: suunnittelisi graafisen ilmeen, logon, värit & fontit ja tulostus tarratulostimella? Öljystä elintarvikeanalyysi: mitä kaikkea sisältää ja kuinka paljon (jos nyt sisältää muutakin kuin öljyä)? Onnistuisiko ja mitähän mahtaisi maksaa koko projekti? Miten ihmeessä öljyn saa Suomeen, muuten kuin tuomalla matkalaukussa? Vastauksia ei vielä ole, suunnittelu on käynnistynyt ja aikataulu on tammikuulle 2016. Jos onnistun niin tammikuun lopussa on purkitettua, korkealaatuista extra virgin oliiviöljyä kauniissa tarjoiluastiassa saatavana Suomessa.

Mitäpä tulen opimaan oheisesta projektista? Tulee olemaan mielenkiintoista päästä mukaan suunnittelemaan tuotteen ulkonäköä. Uskallan väittää, että insinöörin näkemys voi poiketa aika paljon visuaalisen koulutuksen läpi käyneen näkemyksestä. Mutta sieltä se kompromissi löytyy, uskon näin - näytän myöhemmin blogissa kehityksen kaarta. Öljyn analyysivaihe tulee olemaan mielenkiintoinen: miten mahtaa tapahtua ja mitä tulee kertomaan. Puita ei ole lannoitettu tai tuholaissuojattu, joten kaikki "ylimääräinen" on muualta, myös tulivuori Etna yltää kyllä pellolle. Miten sitten rahti Suomeen - miten mahtaa onnistua? Toiseen suuntaan (Suomi --> Sisilia) on tullut lähetettyä mm. Biolanin kompostikäymälä ja kaukoputki, eli periaatteessa ei pitäisi olla ongelmaa - vai ovatko elintarvikkeet oma juttunsa? Aika ja projekti kertovat tulokset kun niitä tulee, olkaa kuulolla.

Ihmettelyn jatkoa

Kirjoitin viime kerralla ihmettelystä, joka koski Bootstrap kirjastoja. En pelkästään ihmettele - ihmettely kun ei pelasta maailmaa, vaan samalla kokeilen ja testaan asioita. Otin pohjaksi templaten nimeltään Business Casual, ja sitä olen tässä työstänyt, nyt täyttää tältä. Eli selvästi tästä on tulossa jotain, se mitä se mahtaa olla, jätän teidän arvioitavaksi - itse harjoittelen ja opin uutta tekniikkaa :)

Olen oppinut miten saan istutettua googlen karttoja, jopa useita karttoja web sivulle ja kuinka saan asemoitua ne oikein. Nyt ihmeteltävänä on eri JavaScript kalenterisovellukset ja niiden integrointi bootstrap web -sivulle, yksi siellä jo onkin, mutta ei toimi niin kuin pitäisi - tai siis toimii, mutta ei niinkuin haluan. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää osata yhdistää valmiita sovelluspalasia, siltä tämä alkaa näyttää - lapsena opitut lego taidot taidot tulevat käyttöön.

Haritus 2

Organisaatio - onko se pakollinen?

Tässä viime viikkoina yhtenä teemana on ollut Metropolian tuleva organisaatio. Myös minua tämä koskettaa ja herättää kaikenlaisia muistoja ja ajatuksia.

Hieman tähän aluksi omaa historiaa, se minulle suotakoon. Oli vuoden 1976 kesäkuu kun minä nuorena, hentona poikasena menin Valtionrautateille töihin. Seisottiin Koneteknikon kottorin edessä (Ratakatu 43, Pieksämäki), tuossa missä tuo lipputanko nyt on (silloin ei ollut lipputankoa, vaan hiekkakenttä).

Organisointi tapahtui niin, että paikalle tuli työnjohtaja, joka katsoi meitä ja sanoi, että tehdään noin 7 hengen porukat. Sinä ja sinä menette tuonne ja seuraatte tuota kaveria. Annettiin rukkaset, lapio, rautakanki ja hakku. Sitten autolla topparoikkaan korjaamaan rataa :)
Kyllä siinä oppi, että rauta painaa ja hiekka ei ole samaa lapioida kuin lumi. Ei tullut paljon mieleen organisaatiot.

Joskus aina puhutaan siitä, että joku on Real Work, ehkä tämä oli sitä?

Kuva osoitteesta: http://suomenmuseotonline.fi/fi/kuva/Suomen+Rautatiemuseo/vr1-204.medium.jpg

Enkä oheinen motivoi opiskelemaan? Insinööriksi valmistumisen jälkeen olin reilun vuoden töissä pienessä koneensuunnittelutoimistossa Vantaalla (Ins.toimisto Hietala). Meitä oli noin 5 kaveria ja organisaatiota ei ollut, Raimo Hietala sanoi mitä tehtiin ja kun uusi homma tuli, niin siihen tarttui se kellä oli vähiten töitä. Tunnistaako muuten joku oheisen laitteen tuossa vieressä?

Olen tässä muistellut milloin työelämässä törmäsin ensimäisen kerran tosissani organisaatioon niin, että se vaikutti siihen mitä tein työkseni. Oman muistikuvani mukaan se oli noin vuonna 1987, Tuomaisen Kari Ahlström Oy:ssä kysyi, että haluanko olla sellupuolella vai voimakattilapuolella - ja minä sanoin, että sellua varmaan, kiitos. Siinä se organiointi, en muista keskustelleeni koskaan ns. esimieheni kanssa mistään, mitään kehityskeskusteluja ei kyllä siihen aikaan käyty. Tällä organisoinilla aloin suunnitella sellutehtaan laitteita.

Koko 80 -luvun lopun sukelsin yhä syvemmälle tietotekniikkaan ja ns. esimieheni eivät kyllä pysyneet ollenkaan perässä mitä oikein tein, ongelmia ratkottiin muiden samoissa vesissä uivien kanssa (kiitollisena muistaen guruja Jukka Lamberg, Ari Ojala, Hannu Kuvaja, Seppo Svärd).  Taitaa olla hyvinkin sama ongelma myös nykypäivänä - siis esimiehet eivät ymmärrä mitä alaiset oikein tekevät?

USA:n keikalla 1989 - 1993, minulla oli loppuajasta pari jenkkiesimiestä, jotka velvoittivat tulemaan juttusille kerran viikossa - kertomaan mitä teen ja mitä aion tehdä. Mutta ei se paljon haitannut työn tekemistä, epäilen että oli enemmänkin heille antoisaa keskustelua. Hyvin harvoin sain mitään ohjeita, komentoja tehdä töitä jotenkin toisin.

Perinteisesti yritykset ovat hoitaneet hyvin huonosti henkilökunnan palaamisen ihan miltä tahaansa komennukselta, niin myös minun tapauksessa (ja tämä on toistunut monta kertaa tässä kun olen näitä hyppyjä tehnyt). Minulla oli 1993 - 1994 pätkä, jossa en kuulunut oikein mihinkään organisaatioon ja esimieheni oli pahimmillaan itse kaukoidässä. Siinä sitten kirjoittelin sähköpostilla kerran viikossa, mitä olen tehnyt ja mitä aion tehdä tulevina viikkoina. Yleensä mitään vastetta ei tullut, joten hyvin meni. Joitakin matriisiorganisaatiokokeiluja oli tuolloin menossa, ne eivät kyllä vaikuttaneet minun työhöni oikein mitenkään.

Kun lopulta siirryin näihin opetushommiin 1998 elokuussa niin sain ympärilleni tiimin ja esimiehen. Olipa mukava olla noin 10 henkilön porukassa, joka oli juuri nousevassa internet huumassa kiinni (kuka muistaa 2000 luvun taitteen hurjaa nousukautta?). Jotenkin kaikki oli käsittämättömän selkeää (vertaa itsenäinen tarpominen uuden tekniikan alueella) - tiesit tuokokuun lopussa vuodeksi eteenpäin työkuormasi (tietty projektin menivät miten menivät ja sotkivat, mutta ei se haitannut). Tähän ei varmaan ole paluuta? Opetus oli melko täysin yksinopettamista, organisaatio matala (kaikki ongelmat suoraan yhdelle esimiehelle - vaikka samahan se oli ollut ennenkin?).

Vuosina 2005 - 2006 olin yrityskeikalla Andritz Oy:ssä - siitä jäi todella hyvä muistot. Myös organisaatio oli mallikas - alan gurut auttoivat (Jukka, Seppo & Matias) ja esimiehen (Raimo Paju) kanssa oli mukava jutella. Laitan tähän videon syntyneestä työkalusta - tehty PML2 ohjelmointikielellä ja koodirivejä on 22881 - kaikki itse kirjoitettua. Kyllä nyt tulee mieleen vaikka minkälaisia ohjelmointijuttuja - ehkä niistä myöhemmin?

Syksyllä 2008 Metropolia ja Evtek yhdistyivät ja keväällä 2009 oli sitten minun vuoroni olla esimiehenä tiimillemme, joka oli paisunut jo noin 25 henkilön porukaksi. Ja nyt näin organisaation kaikki puolet, ylöspäin, sivuille ja alaspäin. Jospa organisointi onkin tarkoitettu päälliköille ja johtajille, jotta he eivät olisi ihan hukassa tai suden suussa?

Vuodet 2009 - 2013 kevät olivat työtä täynnä - jotain utuisia muistoja näiltä vuosilta jäi, mutta harmittavan vähän (ei mitään kirjoitettua, ei valokuvia, vain kasa paperikalentereja). Työ oli hyvin itsenäistä, mutta jotenkin tunsin kuinka se osaaminen, jota joskus oli ollut haitui pois, tietysti tuli toisenlaista osaamista, joka liittyi organisaation ja yli 14 eri tietojärjestelmän kanssa toimimiseen, sekä ison talon eri osien käyttämiseen niiden asioiden hoitamiseen mitä kulloinkin tarvittiin. Vuonna 2013 organisaatiomuutos oli ilmassa - myös minä halusin muuta. Onneksi Stuttgartin puolen vuoden keikka saatiin kuntoon (kiitokset Wolfgang Faigle ja Pentti Viluksela). Ja Stuttgartissa olin taas onnellisesti irti kaikista organisaatioista - oli vain auttavia guruja ympärillä (kiitokset Martin Goik, Joachim Kuhn).

Nyt ollaan melkein tässä vuodessa - välissä oli 2014 - 2015, jolloin oli tämä nykyinen matriisiorganisaatio. Hyvät asiat ensin: Matriisiorganisaatio sai minut liikkumaan Metropolian eri toimipisteiden välillä, myös tutustuin uusiin ihmisiin. Ehkä muutamia uusia kehitysjuttujakin syntyi. Mutta liki 50 suoraa alaista oli aivan liikaa - mutta niinkuin sanottu, oliko ongelma vain minun ongelma vai tarvitseeko asiantuntija esimiestä? Myös idea siitä, että saman ongelmatilanteen ympärillä on useita ihmisiä päättämässä (tai ei päättämässä) ei ollut hyvä idea.

Sen kokemuksen mukaan mitä tässä on kertynyt voin sanoa, että kun kaikki menee hyvin, työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja palkka juoksee, niin organisaatiolla ei ole väliä. Mutta jos syntyy ongelmatilanteita - sitten organisaatiolla alkaa olemaan väliä. Pelkän todennäköisyyslaskennan mukaan yli 50 henkilön ryhmässä syntyy väistämättä ongelmia ja ongelmat ovat hyvin erilaisia, eivät teknisiä ongelmia, joiden ratkaisemiseen olen koko ikäni kerännyt osaamista. Siis mikä on ratkaisu, vai onko sitä? Ja mikä olikaan ongelma? Kaikkihan toimii?? Niin, ainakin minua ällistyttää, joka syksy miten tämä oppilaitos lähtee käyntiin - eli tässä yhteisössä on paljon sisäänkoodattua tietoa, osaamista ja vastuunottoa, joka ilman komentamista ja valvomista käynnistää tämän kohtuullisen monimutkaisen prosessin kesähorroksesta.

Jospa hieman pelkistän :) Asiantuntijaa ei kiinnosta organisaatio, vaan ne asiat joiden kanssa hän painii. Esimies voi olla hyvä plussa, jos hänen kanssaan voi sivistyneesti keskustella ja hän tukee asiantuntijan pyrkimyksiä = järjestää rahaa/laitteita/aikaa/vapaata tarvittaessa. Tärkeämpi on se alan gurujen yhteisö, joka on siinä lähellä, joiden kanssa voi jutella ihan ammattijuttuja, jopa pyytää apua kun on todella vaikeaa. Eli jos organisaatiota on, se pitäisi olla kasattu saman alan ihmisten tueksi. Myös minun kokemuksen mukaan pieni on kaunista, muutaman henkilön tiiviit yhteisöt toimivat.

Voiko olla yrityksiä ilman päällikköjä? Internetin mukaan voi ja ehkä jopa on: Löysin yhden mielenkiitoisen kanditaatin, tämä linkki vuodelta 2013: http://www.bbc.com/news/technology-24205497 ja nytkin yritys näyttäisi olevan olemassa ja "boss-free since 1996": http://www.valvesoftware.com/company/people.html Työntekijöitä näyttäisi olevan reilu 100 henkilöä.

Tarvitaan organisaatio - tämä on kuitenkin minun lopputulema: niin paljon tätä byrokratiaa on ja tulee olemaan - tämän olen nähnyt. Ehkä se liittyy vahvasti tähän koulutustoimialaan, pelifirma voi toimia toisin, vai voiko? Tämän viikon uutisissa oli myös Angry Birdsin tarinan seuraavan osan aloitus: http://www.cartoonbrew.com/business/angry-birds-maker-rovio-will-lay-off-260-people-118350.html
“We did too many things,” Rovio CEO Pekka Rantala told the Wall Street Journal.

Viikon ihmettely:

Olen tässä ihmetellyt peruswebbisivujen kehitystä. Miten uskomattoman hienoja työkaluja meillä onkaan jo olemassa! Olen tutkiskellut Bootstrap kirjastoa ja sen ympärille syntynyttä ekosysteemiä, katsokaa ketä kiinnostaa: http://getbootstrap.com/ ja varsinkin tämä: http://startbootstrap.com/template-categories/all/. Jotenkin samanlainen yhteisö/ekosysteemi pitäisi olla myös opetuksen eri alueilla - miksi ei ole?

Haritus 1

Aloitus

Olen monta vuotta miettinyt, että jonkunlaista päiväkirjaa pitäisi pitää. Saksan reissun osalta näin tuli tehtyä: http://insinooritiedetta.blogspot.fi/, mutta sen jälkeen ns. perustohina on vienyt kaiken ajan.

Mutta nyt jos koskaan - tämä olkoon nyt sitten Se. Täten lupaan kirjoittaa lyhyttä, terävää, paikoin viihdyttävää juttua noin kahden viikon välein. Kirjoitukseni käsittelee kaikkea mahdollista, sellaista mikä kiinnostaa minua tai sellaista jota erityisesti ihmettelen. Valitettavasti joudun sulkeman pois syvimmät työasiat, vaikka saatan niitä aina joskus ihmetellä - jopa ääneen - mutta niistä en voi kirjoittaa.


Mistä nimi Haritus? Wikipedian sanakirja määrittelee verbin harittaa näin:

• laittaa haritukseen, vääntää sopivasti haralleen, pois linjasta 
• Sahan hampaat haritetaan leikkaavuuden tehostamiseksi.
• olla harallaan 
• Karsastus saa silmät harittamaan kirkkaassa valossa.

Nuokin kuvaavat hyvin sitä mitä aion tässä kirjoitella, mutta minulle haritus tarkoittaa lentokoneen tai lennokin siiven rakennetta: HARITUS Siiven asetuskulma on eri suuruinen siiven tyvessä ja kärjessä. Tällä pyritään saamaan lennokin kaarto- ja sakkausominaisuuksia halutuksi. (lähde: http://artikkelit.rantarosvo.org/?cat=14 Ja mikäs se asetuskulma taas olikaan? Alla kuva, josta selviää kaikki. Oletan että te kaikki olette lentäneet joskus - tämän varassa me siellä riipumme :)

Tuo ß on se asetuskulma ja se suuruus muuttuu harituksessa kun liikutaan siipeä pitkin - nämä minun jutut ei liiku siivellä vaan aikajanalla, mutta kulma kyllä muuttuu. Lienee nyt hyvin selitetty? Kuva osoitteesta: http://www.rc-pietarsaari.net/artikkelit/asetuskulma.html

Ja kun nyt ollaan tässä siipiteemassa, niin tässä menneen kesän 2015 maisemavideo Sisiliasta. Aina oppii uutta - en ole koskaan ennen tehnyt ilmakuvausta, nyt sekin tuli tehtyä. Nauttikaa.

Viikon ihmettely: 

 Sain uuden Dell:in työläppärin tässä viikolla ja sen kanssa olen nyt käyttänyt hieman aikaani. Sain siirrettyä kaiken (melkein kaiken) datan vanhasta poistuvasta koneesta, joka täytti 5 vuotta. Siirretyn backup -hankemiston koko oli 57,3 GB. Mitä ihmettä tämä kaikki oikein on? Siis tässä ei ole mukana ohjelmistoja eikä sähköposteja vaan kaikki tuo on minun itse luomaa tai toisilta ihmisiltä saatuja tiedostoja, jotka katson tarpeelliseksi tallentaa paikallisesti koneelleni. Tarkempi analyysi kertoo seuraavaa tuosta 57.3 GB läjästä:

• Tiedostoja (files) on 172805 kpl - keskimäärin tiedoston koko on  0,331 MB eli 331 KB, eli ei mitään hirvittävän suuria (vai onko se - katso tämän osan viimeinen kohta), mutta paljon niitä on.
• Hakemistoja (folders) on 22592 kpl. Eli on näitä tullut tehtyä - ei ihme, että joskus ei muista mihin tuli joku juttu talletettua - eikä muista edes sen tiedoston nimeä! (Se olisi se yksi word dokkari, jossa oli se ...)
• Tiedostot & hakemistot ovat syntyneet melkein kaikki vuoden 2006 jälkeen - silloin tein viimeisimän suuren siivouksen. Eli dataa on syntynyt noin 6 GB vuodessa. Liekkö paljon vai vähän? Sähköpostiliikennettä olisi joskus mielenkiintoista tutkia, mutta ainakaan minä en saa tästä meidän postijärjestelmästä irti sitä, että paljonko siellä oikein tavaraa liikkuu - mutta paljon sitä on.
• Siis tässä pelkästään minun koneella, paikallisesti C:/ levyllä oleva tieto. Verkkolevyillä eri puolilla on vaikka mitä - en edes yritä niitä laskea.
• On totta, että Windows koneen hakumenetelmät ovat parantuneet, mutta jotenkin tässä kyllä miettii, että tässä tulee olemaan/on jo tulevaisuuden business case. Voi vain kuvitella seuraavan sukupolven ongelmia kaiken tämän tiedon hallintaan (40 vuotta * 6 GB = 240 GB --> noin 730000 tiedostoa - jos vaikka se muistikin välillä pätkii :). Ja 240 GB ei ole mitään - 1 TB muistitikkuja löytyy joka nurkasta. Mutta toisaalta - jospa tämä kaikki ei olekkaan tarpeellista? Mitä siitä, jos suurin osa tuosta häviää tai poistuu bittiavaruuteen? Mitähän tulevaisuuden argeologit oikein tutkivat? Eivät aikakaan minun tiedostoja :)
• Nuorena poikana olin puskemassa pystyyn 3D CAD järjestelmiä, jotka olivat UNIX pohjaisia ja HYVIN eksoottisia. Kyllä me uskollisesti kaikesta otimme varmuuskopioita - magneettinauhalle, mutta ei niitä enään kukaan pysty lukemaan tai käyttämään. Ei ole laitteita, eikä koneita - eikä kukaan osaa niitä enää käyttää, jos olisikin. Oliko/onko kaikki turhaa? Ei ole - se oli ihan hauskaa ja työllisti hyvin - sama pätee varmaan tähän nykyiseen touhuun.
• Ja vielä viihdyttävä osuus: luin tuossa Paul Miller:in kirjoittaman artikkelin How much is 1GB, and what does it mean? [September 4, 2014]: https://blog.yourkarma.com/how-much-is-1GB Siellä on hauska kuva Bill Gate:istä - ei se Bill ihan tosikko ole, vai onko? Katsokaa. Toinen kiva sivusto missä voi ihmetellä numeroita on tämä: http://www.computerhope.com/issues/chspace.htm 1GB = 4,473 books (200 pages or 240,000 characters).

Summary viikon ihmettelyyn: ehkä kaiken tarkoitus onkin puuhastelu, itsensä ja muiden viihdyttäminen ja laite/ohjelmistovalmistajien (myös Billin) talouden tukeminen?

Tälläisiä nämä minun jutut tulevat olemaan, ehkä tämä oli normaalia kuivempi?
" Heettiläisten kuninkaan arkistonhoitaja

• Mitä on sivistys? Myös me osaamme lukea ja kirjoittaa ja keräämme numeroituja savitauluja arkistoomme. On vain ihmisystävällisyyttä, jos puhkaisemme silmät vangeilta, jotka joutuvat ikänsä pyörittämään myllynkiviä, sillä tämä työ on hyvin raskasta ja tuntuisi heistä vielä raskaammalta, jos he näkisivät taivaan ja maan ja lintujen lentävän taivaalla. Se herättäisi heissä vain turhia ajatuksia ja heidät surmattaisiin pakoyritysten tähden."

https://fi.wikiquote.org/wiki/Sinuhe_egyptil%C3%A4inen