Organisaatio - onko se pakollinen?
Tässä viime viikkoina yhtenä teemana on ollut Metropolian tuleva organisaatio. Myös minua tämä koskettaa ja herättää kaikenlaisia muistoja ja ajatuksia.Hieman tähän aluksi omaa historiaa, se minulle suotakoon. Oli vuoden 1976 kesäkuu kun minä nuorena, hentona poikasena menin Valtionrautateille töihin. Seisottiin Koneteknikon kottorin edessä (Ratakatu 43, Pieksämäki), tuossa missä tuo lipputanko nyt on (silloin ei ollut lipputankoa, vaan hiekkakenttä).
Kyllä siinä oppi, että rauta painaa ja hiekka ei ole samaa lapioida kuin lumi. Ei tullut paljon mieleen organisaatiot.
Joskus aina puhutaan siitä, että joku on Real Work, ehkä tämä oli sitä?
Enkä oheinen motivoi opiskelemaan? Insinööriksi valmistumisen jälkeen olin reilun vuoden töissä pienessä koneensuunnittelutoimistossa Vantaalla (Ins.toimisto Hietala). Meitä oli noin 5 kaveria ja organisaatiota ei ollut, Raimo Hietala sanoi mitä tehtiin ja kun uusi homma tuli, niin siihen tarttui se kellä oli vähiten töitä. Tunnistaako muuten joku oheisen laitteen tuossa vieressä?
Koko 80 -luvun lopun sukelsin yhä syvemmälle tietotekniikkaan ja ns. esimieheni eivät kyllä pysyneet ollenkaan perässä mitä oikein tein, ongelmia ratkottiin muiden samoissa vesissä uivien kanssa (kiitollisena muistaen guruja Jukka Lamberg, Ari Ojala, Hannu Kuvaja, Seppo Svärd). Taitaa olla hyvinkin sama ongelma myös nykypäivänä - siis esimiehet eivät ymmärrä mitä alaiset oikein tekevät?
USA:n keikalla 1989 - 1993, minulla oli loppuajasta pari jenkkiesimiestä, jotka velvoittivat tulemaan juttusille kerran viikossa - kertomaan mitä teen ja mitä aion tehdä. Mutta ei se paljon haitannut työn tekemistä, epäilen että oli enemmänkin heille antoisaa keskustelua. Hyvin harvoin sain mitään ohjeita, komentoja tehdä töitä jotenkin toisin.
Perinteisesti yritykset ovat hoitaneet hyvin huonosti henkilökunnan palaamisen ihan miltä tahaansa komennukselta, niin myös minun tapauksessa (ja tämä on toistunut monta kertaa tässä kun olen näitä hyppyjä tehnyt). Minulla oli 1993 - 1994 pätkä, jossa en kuulunut oikein mihinkään organisaatioon ja esimieheni oli pahimmillaan itse kaukoidässä. Siinä sitten kirjoittelin sähköpostilla kerran viikossa, mitä olen tehnyt ja mitä aion tehdä tulevina viikkoina. Yleensä mitään vastetta ei tullut, joten hyvin meni. Joitakin matriisiorganisaatiokokeiluja oli tuolloin menossa, ne eivät kyllä vaikuttaneet minun työhöni oikein mitenkään.
Kun lopulta siirryin näihin opetushommiin 1998 elokuussa niin sain ympärilleni tiimin ja esimiehen. Olipa mukava olla noin 10 henkilön porukassa, joka oli juuri nousevassa internet huumassa kiinni (kuka muistaa 2000 luvun taitteen hurjaa nousukautta?). Jotenkin kaikki oli käsittämättömän selkeää (vertaa itsenäinen tarpominen uuden tekniikan alueella) - tiesit tuokokuun lopussa vuodeksi eteenpäin työkuormasi (tietty projektin menivät miten menivät ja sotkivat, mutta ei se haitannut). Tähän ei varmaan ole paluuta? Opetus oli melko täysin yksinopettamista, organisaatio matala (kaikki ongelmat suoraan yhdelle esimiehelle - vaikka samahan se oli ollut ennenkin?).
Syksyllä 2008 Metropolia ja Evtek yhdistyivät ja keväällä 2009 oli sitten minun vuoroni olla esimiehenä tiimillemme, joka oli paisunut jo noin 25 henkilön porukaksi. Ja nyt näin organisaation kaikki puolet, ylöspäin, sivuille ja alaspäin. Jospa organisointi onkin tarkoitettu päälliköille ja johtajille, jotta he eivät olisi ihan hukassa tai suden suussa?
Vuodet 2009 - 2013 kevät olivat työtä täynnä - jotain utuisia muistoja näiltä vuosilta jäi, mutta harmittavan vähän (ei mitään kirjoitettua, ei valokuvia, vain kasa paperikalentereja). Työ oli hyvin itsenäistä, mutta jotenkin tunsin kuinka se osaaminen, jota joskus oli ollut haitui pois, tietysti tuli toisenlaista osaamista, joka liittyi organisaation ja yli 14 eri tietojärjestelmän kanssa toimimiseen, sekä ison talon eri osien käyttämiseen niiden asioiden hoitamiseen mitä kulloinkin tarvittiin. Vuonna 2013 organisaatiomuutos oli ilmassa - myös minä halusin muuta. Onneksi Stuttgartin puolen vuoden keikka saatiin kuntoon (kiitokset Wolfgang Faigle ja Pentti Viluksela). Ja Stuttgartissa olin taas onnellisesti irti kaikista organisaatioista - oli vain auttavia guruja ympärillä (kiitokset Martin Goik, Joachim Kuhn).
Nyt ollaan melkein tässä vuodessa - välissä oli 2014 - 2015, jolloin oli tämä nykyinen matriisiorganisaatio. Hyvät asiat ensin: Matriisiorganisaatio sai minut liikkumaan Metropolian eri toimipisteiden välillä, myös tutustuin uusiin ihmisiin. Ehkä muutamia uusia kehitysjuttujakin syntyi. Mutta liki 50 suoraa alaista oli aivan liikaa - mutta niinkuin sanottu, oliko ongelma vain minun ongelma vai tarvitseeko asiantuntija esimiestä? Myös idea siitä, että saman ongelmatilanteen ympärillä on useita ihmisiä päättämässä (tai ei päättämässä) ei ollut hyvä idea.
Sen kokemuksen mukaan mitä tässä on kertynyt voin sanoa, että kun kaikki menee hyvin, työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja palkka juoksee, niin organisaatiolla ei ole väliä. Mutta jos syntyy ongelmatilanteita - sitten organisaatiolla alkaa olemaan väliä. Pelkän todennäköisyyslaskennan mukaan yli 50 henkilön ryhmässä syntyy väistämättä ongelmia ja ongelmat ovat hyvin erilaisia, eivät teknisiä ongelmia, joiden ratkaisemiseen olen koko ikäni kerännyt osaamista. Siis mikä on ratkaisu, vai onko sitä? Ja mikä olikaan ongelma? Kaikkihan toimii?? Niin, ainakin minua ällistyttää, joka syksy miten tämä oppilaitos lähtee käyntiin - eli tässä yhteisössä on paljon sisäänkoodattua tietoa, osaamista ja vastuunottoa, joka ilman komentamista ja valvomista käynnistää tämän kohtuullisen monimutkaisen prosessin kesähorroksesta.
Jospa hieman pelkistän :) Asiantuntijaa ei kiinnosta organisaatio, vaan ne asiat joiden kanssa hän painii. Esimies voi olla hyvä plussa, jos hänen kanssaan voi sivistyneesti keskustella ja hän tukee asiantuntijan pyrkimyksiä = järjestää rahaa/laitteita/aikaa/vapaata tarvittaessa. Tärkeämpi on se alan gurujen yhteisö, joka on siinä lähellä, joiden kanssa voi jutella ihan ammattijuttuja, jopa pyytää apua kun on todella vaikeaa. Eli jos organisaatiota on, se pitäisi olla kasattu saman alan ihmisten tueksi. Myös minun kokemuksen mukaan pieni on kaunista, muutaman henkilön tiiviit yhteisöt toimivat.
Voiko olla yrityksiä ilman päällikköjä? Internetin mukaan voi ja ehkä jopa on: Löysin yhden mielenkiitoisen kanditaatin, tämä linkki vuodelta 2013: http://www.bbc.com/news/technology-24205497 ja nytkin yritys näyttäisi olevan olemassa ja "boss-free since 1996": http://www.valvesoftware.com/company/people.html Työntekijöitä näyttäisi olevan reilu 100 henkilöä.
Tarvitaan organisaatio - tämä on kuitenkin minun lopputulema: niin paljon tätä byrokratiaa on ja tulee olemaan - tämän olen nähnyt. Ehkä se liittyy vahvasti tähän koulutustoimialaan, pelifirma voi toimia toisin, vai voiko? Tämän viikon uutisissa oli myös Angry Birdsin tarinan seuraavan osan aloitus: http://www.cartoonbrew.com/business/angry-birds-maker-rovio-will-lay-off-260-people-118350.html
“We did too many things,” Rovio CEO Pekka Rantala told the Wall Street Journal.
