Kalasta ja kalastuksesta
Olen äidin puolelta Laatokan ammattikalastajia ja ylpeä juuristani. Olen aina tuntenut vetoa kalastukseen, sekä tapahtumana, että ruokana. Kesällä renkinä Kytösessä 60 - 70 -luvuilla välillä tuntui kylläkin, että kylkeen kasvaa evät kun syötiin kalaa aina ja joka päivä.Olin viikolla 8 pienellä Savon retkellä Kuopiossa, Suvasvedellä ja viikonloppuna siskoni Marja-Liisan 50 -vuotispäivillä (Kiitos vielä kerran, savusauna oli vanhalle miehelle erittäin mukava kokemus). Mutta nyt retkelle... Keskiviikkona Kuopioon Valtosen perheen luokse, illalla madekeittoa. Maukasta ... suosittelen jos joskus pääsette maistamaan. Tuula oli keittänyt keiton nahkan kanssa, sitten nostanut palat pois, poistanut nahkan ja ruodot - loppu olikin maiskuttelua.
Tortaina ajoimme Sepon kanssa osin jäätietä pitikin Suvasvedellä - kyllä, jäätä vielä reilusti järvessä. Katsoimme kolme verkkoa, yksi oli lähellä mökkiä, kaksi Paimensaaren toisella puolella laivareitin varressa. Saalis: 4 madetta 4 haukea ja noin 2000 kg raitista ilmaa. Kuvat kertovat kaiken.
Perjantaina kävimme Sepon kanssa syömässä Muikkuravintola Sammossa paistetut muikut. Katso tätä kulttuuripaikkaa: http://www.ravintolamaailma.fi/ravintolat/sampo-kuopio
Kuinka teet kalakukon sähköuunissa
Minulla on ollut ilo ja kunnia opetella kalakukon teko Anja Laaksokiven ohjauksessa. Tässä minun tekemä ohje Anjan avustuksella. Saa käyttää - tulos testattu useamman kerran ja toimii.Kun puhutaan kalakukosta, monelle tulee mielikuva Savolaisesta emännästä, joka pyöräyttää pirtinpöydällä nätin ruiskuorisen nyttösen ja paistaa sen metrisillä koivuhaloilla lämmitetyssä uunissa. Näin sen ei tarvitse olla, vaan nykyaikana monella kesämökiläisellä on käytössä sähköhella, jolla syntyy pienistä, ongituista ahvenista mitä mainioin kalaruoka, jota kukoksi voidaan hyvin kutsua.
Seuraava ohje on varkautelaisen Anja Laaksokiven luoma ja monesti testattu, kirjoittajankin toimesta. Seuraavista aineista syntyy kaksi kukkoa, jotka mahtuvat tavalliseen uuniin yhdelle pellille.
Ainekset:
• 2 kananmunaa
• 1,2 l rasvatonta maitoa
• leivinjauhetta 1 reilu teelusikka
• suolaa 2 reilua teelusikallista
• 2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
• 1,5 kg ruisjauhoja, mielellään Pouta nimistä
• rasvaa, käytin 2dl rypsiöljyä ja 0,5 dl juoksevaa Flora kasvisrasvaa
• Kalaa, ahvenia [suomustettuja ja ei eviä] reilu 50 kpl – muikkuja enemmän
• Sianlihaa, hieman sitä rasvaisempaa kohtaa
• Hieman margariinia voiteluun
• Voipaperia ja alumiinipaperia (Eskimo)
• Sanomalehtiä (Savon Sanomat paras)
Kananmunat, maito, leivinjauhe, suola ja rasva pannaan yksitellen tukevaan kulhoon ja alustetaan taikina käsin vähitellen lisäten jauhoja – vehnäjauhot ensin, sen jälkeen ruisjauhoja. Kun taikina on sopivaa jämäkkää ja irtoaa hyvin kädestä, taikina jaetaan kahteen osaan. Taikina kaulitaan mahdollisimman hyvin noin 1 cm paksuksi levyksi. Mielellään levy saa olla reunoilta hieman ohuempi. Levyn keskelle asetetaan ensimmäinen kerro kaloja – tässä tapaksessa ahvenia. Huomioi, että kalat kannattaa panna pyrstö kohti kukon keskustaa, muuten pyrstöt voivat puhkoa kukon kuoren. Ensimmäisen kerroksen jälkeen laitetaan suolaa kalojen päälle reilu ripaus. Uusi kerro kaloja ja taas hieman suolaa. Lopuksi kalat peitetään sianlihapaloilla. Huomioitavaa on, että jos kaloina on muikkuja, ne painuvat enemmän kasaan kuin ahvenet.
Kuvassa oleva
taikinalevyn alaosa käännetään lihojen päälle, sen jälkeen yläpuoli. Viimeiseksi
nostetaan molemmat päädyt ylös ja tilkitään kukko veteen kastetulla veitsellä
siloitellen.
Vuorossa on kriittinen vaihe; kukko pitää saada siirrettyä ehjänä
pellille – tässä kannattaa olla varovainen ettei pohja repeä ja jopa
irtoa kokonaan. Hyvää lastaa voi käyttää apuna, mutta jos taikina on
onnistunut, siirto kyllä onnistuu. Pellille kannattaa levittää hieman
ruisjauhoja pohjalle jotta pohja ei tartu siihen kiinni paiston aikana.
Kun kukko on pellillä sitä vielä tasoitataan ja pinta puhkotaan haarukalla sopivasti reijille, jotta ylimääräinen höyry pääsee poistumaan. Päälle levitetään vielä hieman ruisjauhoja.
Kun kukko on pellillä sitä vielä tasoitataan ja pinta puhkotaan haarukalla sopivasti reijille, jotta ylimääräinen höyry pääsee poistumaan. Päälle levitetään vielä hieman ruisjauhoja.
Kun yksi tuote on
pellillä, voidaan tehdä toinen uunin lämpenemistä odotellessa. Alkulämpötila
uunilla on 240 ’C. Tässä veljekset uuniin menossa.
Voipaperin lisäksi kukko kääritään alumiinipaperiin (tuotenimi Eskimo), jossa alumiinipinnan lisäksi paperi. Tämän jälkeen kukko uuniin 200 ’C ylimmälle tasolle yhdeksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotetaan 150 ’C ja kukko lasketaan keskitasolle uuniin, pidetään kolme tuntia näin. Lopuksi lämpötila pudotetaan 100 ’C asteeseen ja pitoaika 6,5 tuntia – tasona matalin uunista löytyvä.
Tämän jälkeen uuni pannaan kokonaan kiinni ja kukko otetaan uunista pois. Kukko kääritään paksusti sanomalehtipaperiin ja pannaan 6 tunniksi jälkilämpöön.
Kyllä – kuullostaa vaikealta ja pitkäkestoiselta operaatiolta, kokoisvalmistusaika on noin 19 tuntia – mutta ei se ihan sitä ole. Alussa on jonkin verran tekemistä, mutta loppu hoituu muiden askareiden ohella kunhan muistaa katsoa kelloa. Ja mikä parasta – lopputulos korvaa vaivan moninkertaisesti. Tässä pari kuvaa valmiista tuotteesta. Eikä aina tarvitse olla niin kiireistä tuo ruuanlaitto... vai mitä?
Viikon ihmettely: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä
Voi miten vähän me arvostamme suomalaista tuoretta kalaruokaa! Ajatelkaa; vapaana elänyttä kalaa, joka uinut puhtaassa, suolattomassa vedessä. Jos muu Eurooppa tietäisi tästä, niin loppuisi meiltä lama ja kituminen. Tänään 3.3.2016 oli Hellsingin Sanomissa otsikko: Kalakauppa saa valituksia ”liian tuoreen” kalan myymisestä – sätkivät kalat ahdistavat. Kala sätki Hakaniemen hallin tiskissä, asiakas teki valituksen. http://www.hs.fi/kaupunki/a1456973427936?ref=a-luet-Mihin tämä maa on oikein menossa? Kala ei voi koskaan olla liian tuoretta (alle tunti pannulle on hyvä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti